Walk my shoes just to see what it's like to be me

I'll be you, let's trade shoes

Just to see what it'd be like to

Feel your pain, you feel mine

Go inside each other's mind

Just to see what we find

Looking shit through each other's eyes

But don't let 'em say you ain't beautiful, oh

They can all get fucked. Just stay true to you so

Don't let 'em say you ain't beautiful, oh

They can all get fucked. Just stay true to you

Lately I've been hard to reach

I've been too long on my own

Everybody has a private world

Where they can be alone... so

Are you calling me, are you trying to get through oh

Are you reaching out for me, and I'm reaching out for you

***

Koulu loppui, ja oon nyt 11.6. asti ollut siis lomalla. Kelpaa ihan hyvin joo ! :D Mut voisin kai kertoo jotain vikoista kouluviikoistakin, ja sitten vasta tästä lomasta.

Tokavikalla kouluviikolla ei kai ollut mitään ihmeellistä, kävin yhtenä iltana kuuntelemassa Helenen musaryhmän esityksen, minkä alotuslaulu Double Trouble sai mun hiukset nousemaan pystyyn - no, ois saanut jossei ne ois olleet kiinni. Jotenki oli tosi siisti kokemus kuulla Harry Potter -musiikkia livenä, tai sillein. En tiiä. Niillä esiintyjillä oli kaikki noitahatut sun muut, tuli ihan sellai fiilis kuin ois ollut Tylypahkassa, varsinkin kun meiän koulu on vanha. Muuta ihmeellistä sillä viikolla ei kai ollut.

Meillä oisi ollut viimeinen AFS-viikonloppu 2.-3.6. mutta mä en mennyt, kerta Annukka ja muutama muukaan ei mennyt. Sitäpaitsi, lauantai-iltana sain olla rauhassa kotona yksin. Kaiken lisäks, me ollaan jo maksettu tarpeeksi AFSlle, ja toi viikonloppu ois maksanu about 60e lisää. Vähän selittelyn makua tässä mun tekstissä nyt mut joo... :D Pääasia nyt oli, että mä en mennyt sinne. Sen sijaan käytin meiän Velvet-koiran lenkillä, ekaa kertaa täällä oloni aikana. Se lenkki oli about 40min pitkä, pidempi kun Velvetin ulkoilutukset yhteensä 2-3:ssa päivässä. (= Oli pakko ottaa kamera mukaan lenkille todistamaan tätä monin tavoin historiallista tapahtumaa.

Sitten oli viimeinen kokonainen kouluviikko, mikä meni aika paljon stressatessa. Nimittäin mun piti perjantaina 8.6. pitää kirjaesitelmä (vihdoin... se piti kai pitää jo joskus hiihtoloman jälkeen? ope vissii unohti sen ::D) Arto Paasilinnan Paratiisisaaren vangit -nimisestä kirjasta. Enkä tosiaan ole ikinä lukenut sitä suomeksi, tai sen puoleen miksikään muuksi kieleksi kun ranskaksi, ja vaan kerran sillon helmikuussa kun mä luulin että piti pitää se kirjaesitelmä. No ei siinä mitään, hyvinhän se kai meni. Okei, ei mennyt, mutta ainakin se on ohi. :D Luin melkei koko tekstin paperista, ja kun siinä lopussa pyysin opea lukemaan pienen kappaleen sieltä lopusta, mun ääni oli niin epätoivosen kuulonen ja tärisevä että suurin osa luokasta hajos myötätunnosta nauraa. ::::::::D Mutta oikeestaan se kyllä vaan helpotti että ne nauroi, ainakin ne reagoi joteki, ja sit kun vielä lopuks selitin vähän siitä lukunäytteestä nii olin jo paljon varmempi. Lara oli kutsunut mut niille syömään lounaan, ja sinne mä sitten menin. Me syötiin jotain eksoottista, en oikeen osaa sanoa että mitä, mutta se oli hyvää, ja sit lohta. Niillä oli siisti koti, sellai boheemi ja kodikas ja sellanen, esim. Laran huoneessa oli kaikki seinät täynnä, siis oikeesti täynnä kaikkia lehdistä leikattuja kuvia ja valokuvia. 

   Sit lauantaina enkun tunnilla mun piti pitää esitelmä Suomesta, se piti olla jo edellisellä viikolla mutta koulun kone ei tunnistanut mun muistitikkua niin sitä siirrettiin. Se meni sit jo oikeen hyvin, ainoostaan se, etten saanut ääniä toimimaan haittas vähän, mulla oli kuitenkin seittemän biisiä siinä. ): Jos jotakuta kiinnostaa, niin ne biisit oisi olleet Pepe Willbergin Rööperiin, J. Karjalaisen Hän, Dingon Lähetyssaarnaaja, The Crashin Lauren Caught My Eye, Apulannan Pakkomielle, The Rasmuksen Justify ja Junon Matkamies.

Lauantaina oli myös Lyon-päivä, sovittiin AFS-ryhmän kanssa että nähdään ja kerrankin onnistuttiin myös saamaan se aikaan. Se oli aika lailla pelkkää kävelemistä, mutta ei se mitään, oli se kuitenki ihan kivaa. Lyonissa oli joku ihmepäivä, ja siellä oli jollain aukiolla kauhea määrä eri esittelykojuja, joissa esiteltiin siis eri maita. Suomi oli kanssa! Siellä oli joku nainen joka oli asunut 20 vuotta Suomessa ja siis puhui suomea oikeen hyvin, mutta se ettei se ollut ihan täysin suomalainen sai mut kai vähän varautuneeks, tai en tiiä, mut puhuminen oli outoa. :D JA RUOTSIN KOJUA EI OLLUT! 

   Mutta oli kiva jutella taas kaikkien kanssa, pitkästä aikaa: viimeksi nähtiin vissiin maaliskuussa. Ei siellä kyllä kaikki olleet, mutta siis kaikki "tärkeät" tai ne.

Mun piti ottaa about miljoona kuvaa ennen kun Annukka oli tyytyväinen...

Pedro ja Oscar jossain miestenvaatekaupassa. Jostain syystä ne ei kummatkaan ostaneet noita hattuja tai laseja

Iris, Annukka, minä ja Maren. Me ootettiin että Pedro sai ostettua vesipullonsa. Ohi kulkevat ihmiset oli aika huvittuneita, yks oli innoissaan kun Iris on islantilainen,se kun tunsi jonkun islantilaisen bändin.

Maanantai oli sit oikeestaan viimenen koulupäivä, ja sillonki oli vaan ranskaa, sitä kyllä olikin sit kolme tuntia... Mutta kuitenki. :D Oli tosi outoa kun täällä ei ollut mitään kevätjuhlaa tms, koulu vaan loppui sillain, ihan kun seinään. Tai mulla loppui, kaikki muut panostaa ylioppilaskokeisiin... ):

Loman alkuviikko meni aika lailla ei-mitään tehdessä. Keskiviikkona menin ulos lukemaan kirjaa Alexin ja Pierren leikkiessä puistossa, ruskettelin siellä itseäni ja otin valokuvia. Oli jännä kun siellä oli kanssa Alexandran koulukaveri Jade, ja niimpä ne sitten hengasi mun ympärillä koska olihan tosi siistiä että mä olin suuri isosisko ja kaikkea. Myös Pierren parhaan kaverin Stanin pikkusisko Mimi leikki Alexin ja Jaden kanssa, ja se oli ihan rakastunut muhun, tai ehkä ennemminkin mun kameraan, ja otin siitä sitte aika paljon valokuvia. Jollain tavalla se muistutti mua mun omasta siskosta hiustyylin ja sellasen "hei, oon valokuvattavana, siistiä !"-tyypisen asenteen takia, siis mun siskosta kun se oli tollanen ihana pieni viis- ja neljävee. Tai siis, on se vieläkin ihana, mutta vaan eri tavalla. Eikä se aina oo ihana... Toi aussi, ma chérie♥

Mimi päätti kieriä alamäkeen, jotain mitä mä en oo tehnyt ties kuin pitkään aikaan enkä enää voi, kerta oon aikuinen. ):

Tottakai mun piti ottaa kuva myös Alexandrasta ja Jadesta, ne vaan liikkui koko ajan johonkin niin ettei se ollut mikään helppo tehtävä.

Torstaina menin sit vihdoin kaupungille, kävin valokuvaamassa kaupunkia ja palauttamassa koululle ruokalakortin. Lounaan jälkeen mä menin ulos ottamaan aurinkoa ja lukemaan taas sinne puistoon, siellä oli joku poika(/mies-)porukka ja ne ihmetteli sitä että mä olin siinä yksin, sen jälkeen ihasteli mun ulkonäköä (en ymmärrä näitä ranskalaisia miehiä, täällä on paremmankin näkösiä ihmisiä kun mä, ja vielä huomattavissa määrin... :D) ja oli hirmu kiinnostuneita mistä mä oon kotoisin ja miksi mä oon täällä. Lopuksi ne vielä ilmotti tulevansa Suomeen joskus lomalle, kerta en lähtenyt niiden kanssa lasilliselle, ja kerta "suomalaiset naiset on noin magnifique (en oikeen osaa kääntää tota sanaa :D)". Tulkoot rauhassa. :D

Perjantaina meillä oli joku AFS-esittelyjuttu, mentiin jonkin perheen luo jonne oli kutsuttu muitakin ihmisiä, mom selitti AFSstä kaikkea ja me oltiin Helenen kanssa lähinnä näyttelykappaleina siellä. Siellä oli myös uusi AFS-vapaaehtoinen, Alejandra Venezuelasta joka oli vaihtarina Saksassa pari vuotta sitten ja opiskelee nyt Grenoblessa. Se oli supermukava ! Se koko ilta oli oikeestaan tosi kiva, juteltiin kaikkea ja siellä oli pari muutakin nuorta, yks joka oli asunut kaks vuotta isänsä luona Réunion-saarella (Ranskan merentakanen departementti) (oke myönnän, googletin ton. jos kiinnostaa enemmän niin tässä linkki) ja kerto sen kokemuksista, etenkin siitä millasta oli tulla takasin. Nyt mua pelottaa ihan sairaasti, koska sillä oli menny kaikki kaverijutut sen ekan vuoden jälkeen ihan perseelleen ja siks se oli lähtenyt kesäloman jälkeen sinne toisekskin vuodeks, vaikka se eka vuosi kuulemma oli ihan perseestä. Yhyy oon koko vuoden miettinyt että miten kauan vielä on aikaa ennen kun tuun kotiin, ja nyt kun sitä aikaa on kolme viikkoa, niin mä en enää uskalla tulla kotiin. :D No uskallan. Pelottaa vaan vähän.

Joka tapauksessa, Helene tuli meille sitte yöksi, ja lauantaina me mentiin sitten aamulla/aamupäivällä eka shoppailemaan, sitten uima-altaalle tai mikä onkaan, sellainen uimahalli mistä pääsi ulos ottamaan myös aurinkoa. Oltiin siellä ehkä kaks tuntia josta joku parikyt minuuttia sisällä, oli hauskaa ja lämmintä ja ihanaa, ja lisäksi siellä oli täydelliskroppaisia jätkiä treenattujen vatsa- ja rintalihastensa kanssa, ei ainakaan  haitannut mitenkään. (= 

Illalla mentiin sit Helenelle, mä jäin vuorostani niille yöksi. Siinä kylässä, missä se asuu, oli joku kyläjuhla ja kun me oltiin katottu Espanjalainen kimppakämppä (mikä on muuten tosi hyvä leffa, oikeesti, vaikka se saikin mut pelkäämään kotiintuloa yhä vaan lisää) niillä, me mentiin sinne. Oli vähän festarifiilis, vaikka se olikin tosi pieni tapahtuma, ja me pompittiin siellä lavan edessä kun kylän muusikot tai mitkälie lauloi kaiken maailman Black Eyed Peaseja, Adeleita, Madonnoja sun muita Lady Gagoja, ja tietty jotain ihan ranskalaisiakin bilebiisejä. Ei hajuukaan siitä, mitä niiden nimet tai esittäjät oli... :D

Tää on siis sieltä Helenen pikkukylä-Domènestä

Tänään sitten tulin kotiin joskus aamupäivällä, me syötiin, ja lähettiin perheen kanssa jonnekin pikkukylään, jossa oli keskiaikanäyttely tms. Siellä oli paljon pieniä kojuja, missä selitettiin esim. miten aikoinaan tehtiin lankaa, nidottiin kirjoja tai taottiin rahaa. Siellä oli myös joku normaali keskiajan kohtaus (no en tiiä sitä oikeeta sanaa D: sellai esittelyjuttu tms, äh ärsyttävää), missä ekaksi näytettiin miten kuolemaantuomituille annettiin mahdollisuus pelastaa nahkansa, ja sit myöhemmin oli jonkun kahden aatelissuvun taitokamppailu tms, en ihan tajunnut mistä oli kyse kun en jaksanut kuunnella niin tarkkaan, ja ne puhui muutenkin muinaisranskalaisella tyylillä hienostuneesti. Kuitenkin, siinä heppamiehet (cavalier ranskaksi, en jaksa enää käyttää google kääntäjää) keihästi (muovista) pahkasikaa, kaatoi (puisia) miehiä ja pyydysteli jotain rinkuloita. Miekkamiehet "miekkaili". Jousimiehet ampui jousipyssyillä (miks mulla on sellai tunne, että "ampua jousipyssyllä" voidaan sanoa erilaillakin, jollain yhdellä verbillä? :D). Sit oli kanssa toinen esitys, missä oli petolintuja, ja niitä sitten lennätettiin sellasen kentän päästä toiseen, se oli kanssa aika siistiä. Sit kun me tultiin sieltä takasin, parkkipaikan viereisellä heppalaitumella oleva hevonen varsoineen oli tullut meidän auton viereen, Pierre ja Alex koitti kaikin voimin houkutella niitä vielä lähemmäs että niihin pääsisi koskemaan, muttei onnistuneet. Kotimatkalla kierrettiin vielä jonkun järven ympäri - järvet täällä Ranskassa on jotekin outoja, kun paikaltaan pystyy suurinpiirtein näkemään sen, miten suuri se järvi on. Ainakaan mä en oo koskaan Suomessa törmännyt sellaseen järveen, vaan suomalaiset järvet on rönsyisiä ja sellasia vaikeasti hahmotettavia, monimutkaisia.

Enää alle viikko siihen, kun sisko tulee meille. Ohoo en malttais oottaa ! Toisaalta, en oikeen osaa kuvitella sitä täällä, kävelemässä niitä katuja joita mä oon kävellyt viimeiset 9½ kk "yksin", enemmän tai vähemmän. En osaa nähdä sitä istumassa meidän ruokapöydässä, mun huoneessa, pesemässä kasvoja meidän kylppärissä, suututtamassa mua tahallaan jostain turhasta syystä. Siitä tulee tosi hassua, ja outoa ja siistiä ja kummallista ja kivaa ! Meillä on kauhee määrä juttuja suunniteltuna että mitä me tehtäisiin, enää pitää toivoa että on hyvä sää, ja sitten päättää että mitä me oikeen niistä valitaan tehtäviksi.

Sen lisäksi kotiin lähtöön on kolme viikkoa. 

Lähden Pariisiin 7.7. klo 8:25 junalla, oikeestaan se juna menee vasta Grenoblesta Lyoniin. Sieltä juna lähtee 10:10 Pariisiin, meillä on about vartti vaihtoaikaa jos muistan oikein. Junaliput tuli viime viikolla, mikä teki tästä lähdöstä kauheen konkreettista yhtäkkiä. 

Lentotiedot piti onkia äitiltä, ilmeisesti Suomen AFS päätti ettei itse vaihto-oppilaille tarvitse turhaan kertoa lentolipuista mitään. Joka tapauksessa, tuun kotiin 8.7.2012 klo 16:15, ainakin jos lentokone laskeutuu ajallaan. Tai no, enhän mä vielä varsinaisesti oo kotona sillon, mutta kuitenkin Suomen maaperällä, mikä tuntuu tällä hetkellä tosi mahdottomalta ajatukselta. Ja samalla ihanalta, oon mä kuitekin ollut jo niin kauan poissa. Kamalan ristiriitasta, mutta niin kai tunteet on aina olleet ja tulee aina myös olemaan.