lauantai 28. huhtikuuta 2012

Sittenkin on olemassa miehiä, jotka pitää lököfarkuista - mun päällä O:

Joo. Tositarina. Mut kerron siitä myöhemmin, jahka pääsen sinne asti.

No okei, ei tässä viikossa niin kamalasti kaikkea jännää kerrottavaa kyllä ole. :D Sitäkin vähemmän valokuvia. No, ihan sama. (:

Tiistaina aamulla oli kuvista - piti palauttaa sellai koulutyö, mikä kerto meidän luokkaretkestä Annecyyn ja sinne museoon. No he he. Alotin just maanantaina illalla sen. (= Palautinkin sen ihan oikeaan aikaan, mutta se oli aika... luonnoksen näköinen. :D Muttakun ei huvittanut tehdä sitä, se oli ihan tyhmä aihe.

Sit luin tällä viikolla kirjan ! Superhyvän, ihanan, järkyttävän, miettimään laittavan, lukuhimottavan kirjan, kaiken lisäksi vielä suomeksi. Torey Haydenin Tiikerin lapsi-nimisen kirjan, jonka sain Lauralta joululahjaksi. Kiitos !! (:
   T. Hayden itse on psykologi ja erityisopettaja, ja se on kirjottanut paljon kirjoja sen ongelmalapsi-oppilaista, mutta tää on tunnetuin. Siinä on kuusivuotias tyttö Sheila, joka ei puhu, eikä itke ikinä, on vaan äärettömän vihainen. Sen äiti on hylännyt sen, sen isä on alkoholisti ja hakkaa sitä, ne asuu siirtotyöläisleirissä eikä niillä ole rahaa muuhun kun isän viinoihin. Sheilalla on siis ainoastaan yhdet vaatteet, jotka haisee ihan kamalilta, ja sen käytös on arvaamatonta ja huonoa, mutta sisimmiltään se on äärettömän lahjakas älyllisesti. Tän kirjan "eka osa" kertoo siitä, miten se muuttuu vuoden aikana, ja sitten toka osa siitä, millainen siitä tule teininä ja aikuisena. Oikeasti lukemisen arvoinen kirja !

Perjantaina käytiin kuvisryhmän kanssa taidemuseossa, taas. Juhuu. :D No oli siellä oikeesti ihan kivaa, sillain. Ruokiksella söin kerrankin perjantaina koulussa (koska olin jättänyt kotiin vahingossa lompakon), enkä Lisan, Alexin, Lucasin, Maeshan, Sarahin ja Marien kanssa ulkona. Ja siellä sitten syödessä mut "kutsuttiin" lauantaina koulun jälkeen Subwayhin käyttämään aikaisemmin viikolla kaduilla jaettuja alennuskuponkeja.

Niin että tänään sitten koulun jälkeen jäin kaupungille meidän luokan tyttöjen kanssa, meitä oli minä, Helene, Amandine, Olga, Margot, Manon ja sitten kaksi tyttöä joita mä en oikeastaan tunne, ne ei ole meidän luokalta. Syömisen jälkeen vaan hengattiin kaupungissa, shoppailtiin, ja sen sellasta. Margot ja Manon lähti joskus ehkä puoli neljän aikoihin pois toisen niistä tuntemattomista kanssa (en ees muista nimiä enää :D), me mentiin vielä yhteen puistoon istuskelemaan loppuporukalla. Meillä oli enemmän tai vähemmän syvällisiä keskusteluja kaikista aiheista, oli hauskaa jutella kaikenlaista niiden kanssa. (: Sellasta oikeeta tyttöaikaa, se oli kivaa ! Sit viiden aikoihin muut lähti kotiin, me käytiin vielä Helenen kanssa yhdessä kaupassa kun se halusi kuitenkin ostaa eräät farkut. Ja nyt tulee se ihana tositarina mikä saa mut vieläkin hymyilemään (superleveesti, kasvoilla on nytki sellai idiootti miljardin dollarin hymy, tai ehkä miljardin euron koska euro on vahvempi). :D
   Siellä kaupassa oli superkuumia myyjiä, siis miehistä puhun. Yks niistä jutteli meidän kanssa kun Helene valitsi sovitettavia farkkuja - sitä samaa mallia oli montaa väriä eikä se osannut päättää, ja koitti siis kaikkia lopulta. Yksi niistä myyjistä jutteli meidän kanssa kaikkea siinä, huomautti sitten jotain että "teillä on jännä, pieni aksentti" ja sanottiin sitten mistä oltiin. Oli kivaa, että heti suoralta kädeltä sekään ei ollut osannut sanoa, että ollaan ulkomaalaisia, ennemminkin oli aatellut että me tullaan jostain toisesta Ranskan osasta. :D Se oli höpsöä. Sitten kun Helene meni niitä housuja koittamaan, niin se myyjä vielä jatkoi juttelua, kyseli että miksi me ollaan täällä ja miten ihmeessä ollaan lukiolaisia, sanoi että on aika harvinaista että lukiolaiset on vieraassa maassa, ja no mähän selitin. Okei, sanoin että itseasiassa se on aika yleistä että on lukiovaihtoja. Se oli yhä järkyttynyt siitä, että me oltiin "niin nuoria", se oletti meidän olevan jotain opiskelijoita. Raukkaparka. :D
   Sitten se sano että mulla on siistit housut, tällaiset siis, ja kysyi, mistä oon ne ostanut. Bershkasta. Se sanoi, että niissä on siisti toi haarovälijuttu (no mikä se sit on suomeks? :D oke en ees muista miten se sanoi sen ranskaks, mut jotenki niin et ymmärsin), ja sanoi et näyttää tosi hyvältä. TOSI HYVÄLTÄ hehee olin kuolla onnesta siihen paikkaan kun kerta näytän sittenkin hyvältä noissa (= Hihi elämäni on pelastettu, ihan sama vaikka toi olisi ainoa mies koko maailmassa jonka mielestä näytän hyvältä noissa. Näytän silti, edes jonkun mielestä, vaikken ookaan noi laiha kun toi kuvan malli. Niin että älä Sami (jos luet tätä) yhtään arvostele ettei ne sovi tytöille |: En usko sua enää. (:

Oon oppinut, että yövalvominen ei sovi mulle. Kaikki tuntuu niin paljon surullisemmalta, masentavammalta, tärkeämmältä, läheisemmältä, suuremmalta ja ahdistavammalta kun valvon. D: Tarkotan siis, että jos valvon sinne kahteen, kolmeen. Ihan vain teidän tiedoksi, jos joskus suunnittelette valvottavanne mua. Musta tulee varmaan ihan kamalaa seuraa, ainakin jos oon yhtään samanlainen kun yksin. Jos sen sijaan teillä on koskaan  sellainen olo ihan turhaan, niin kannattaa koittaa meikkaa mahollisimman mustat, suuret, pandamaiset silmämeikit, jos se ei auta niin ainakin on hauskaa meikatessa. :D

Jäljellä on 70 päivää, tai ehkä 71, riippuu lasketaanko se itse sunnuntai 8.7. Jännää. O:

maanantai 23. huhtikuuta 2012

Mä kirjotin riimit paperilennokkiin et ne ois kevyit ja paljon rennompii

Luonnon lapsi, kukka kedolla
Tuuletin tyylini kerran läpivedol



Viime viikko oli aika rento. Okei, superrento <3 :D Oli siis vielä viime viikko pääsiäislomaa, ja otin siitä kyllä kaiken ilon irti: heräilin lounaalle, valvoin aamu-neljään ja kolmeen ja kahteen... En tehnyt mitään sen suurempia, mutta kyllä mä jotain kuitenkin. Lapset oli jätetty lauantaina kotimatkan varrella mamielle ja papille, joten oltiin momin ja papan kanssa kotona kolmistaan.

Tiistaina oli Lisan ja Alexin portugalinprojektin videointi joskus iltapäivällä. Oli hauskaa, tanssittiin siellä Jardin du Villen eli jonku kaupunginpuiston keskellä, aurinko paistoi ja ihmiset kattoi. (:
   Sitten myöhemmin mentiin momin kanssa käyttämään mun synttärilahja eli kylpylälahjakortti. Se kylpylä oli aika pieni, mutta ihan kelpaava. Siellä oli yksi lämmitetty allas, höyrysauna ja OIKEA sauna (!!!!). Olinko monennessa taivaassa, kun yli 7 kuukauden tauon jälkeen pääsin saunaan♥ Vaikka se olikin vähän outo, siellä ei ollut ikkunaa (lol, tosi vakavaa ja sillai :D) ja se ilma oli liian kosteeta ollakseen normaali sauna, mutta ei se haitannut, se oli kuitenkin lähempänä suomalaista saunaa kuin mikään muu mitä on täällä tullut koettua.

Sit perjantaina käytiin leffassa Helenen kanssa, katsottiin se My week with Marilyn. Se oli kiva, ja vielä kivempi oli se näyttelijä joka näytteli Colinia, hothothot ja söpö kun mikä. (: :D Ja sit käytiin ostaa mulle runokirja<3333333 Ranskantunteja varten. En oo vielä uskaltanu koittaa lukee sitä, ehkä sitte keskiviikkona kun torstaiksi pitäisi olla luettuna kaikki runot yhdestä jostain kokoelmasta tai mikskä niitä kutsutaankaan.

Lauantaina heräsin aikasin ! Jo joskus kaheksalta. O: Koska menin Helenelle kymmenen jälkeen. Käytettiin se päivä tehden kaikkea jännää, kuten otettiin supersiistejä valokuvia (siitä siististä voi olla montaa mieltä kyllä... :D), hihitettiin trampoliinilla pomppiessa niin paljon että kävi naapureita sääliksi ja tehtiin itse ruokaa.
   Me myös käytiin taas leffassa, katsomassa Nouveau Depart, se oli siis ranskankielinen versio tietysti. Me mentiin pyörillä, oli ihanaa ja tuntui kun ois ollut jossain postikortissa tai vanhassa ranskalaisessa elokuvassa itse sisällä. Aurinko paistoi, elämä hymyili, kaikki oli hienosti, siis menomatkalla. Tulomatkalla tietysti satoi vähän... :D Se leffa oli ihana myös, itketti ja nauratti aina vuorotellen. Ja Scarlett Johansson oli superkaunis ja ihana niinkun aina. (:









Jäin Helenelle sitten yöksi, se oli yksin kotona isoveljensä (se on superhot♥) kanssa, ja me katottiin vielä kaksi leffaa (My big, fat, Greek wedding joka oli just huvittava, ja Strictly Ballroom joka oli muuten vaan kiva, ja oli siistiä kattoa kun ne tanssi nii hienosti) sekä juteltiin sinne aamu-kahteen asti. Oli yllättävän syvällistä keskustelua, vaikka koko aika puhuttiin ranskaksi. O:

Sunnuntai-aamuna herättiin ysiltä, koska mua tultiin hakemaan kymmenen jälkeen momin kaverille kyläilemään. Ei tehnyt YHTÄÄN mieli lähteä Heleneltä ja mennä sinne, mutta pakko oli, en tiiä miksi oli pakko mut pakko oli vaan. Kyllä siellä sitten oli ihan okei, ei se niin kamala ollut. (:

Illalla tajusin, että oho, mun pitää opetella huomiseksi (eli täksi päiväksi) runo espanjantunnille, sellai missä oli kymmenen säkeistöä tai mikskä niitä kutsutaankaan, ja jokaisessa kolme riviä paitsi kahessa vikassa onneks vaan kaksi. Niin (= Siinä sitten opettelin sitä (tosi motivaatioituneena ja keskittyneesti), ja toivoin ettei ope tapa mua kun en osaa. Tänä aamuna kuitenkin kun heräsin, niin se tuli melkein kokonaan ilman ongelmia, ja siinä tunnilla sitten sain sen sanottua, ja ope sanoi vielä että "Bien, très bien", että kai se oli okei. :D Sit tuli hyvä mieli, kun Pierre pyys mua laskemaan 18 toista ranskaksi, ja papa sanoi että mä kadotan mun aksenttia vähä vähältä sellasissa normisanoissa, kuten 20 (koska mähän tietty unohdin siinä laskiessani, että piti vaan kaheksaantoista laskea XD hyvä muisti ja sillain. tein muutenki kaks kertaa virheitä tyylillä 1,2,3,4,5,6,7,10,9, MITÄ? 8,9,10,11,12,13,14,15,16,18 MITÄ? 17,18,19,20 OHO LIIKAA O: :--DDDD ei se haittaa, onnee ens vuoden matikkaan (= ), oli kivaa kuulla se. (:

Oon kuunnellu lähiaikoina kauheen paljon suomiräppii, oikeesti melkei muuta musiikkii mä en ookaan kuunnellu. Mulla loppu just kuukauden mittanen Cheek-kausi, sitä ennen kuuntelin kuukauden putkiin JVGtä ja Mikael Gabrielii, nyt "löysin" Junonki nii taitaa olla tässä sitten kuukausi Junoo. Saa nähä löydänkö vielä jonkun tässä, ja missä vaiheessa alan taas kuunnella jotain muutaki musiikkia... :D Harmittaa vielä enemmän kun viime kesänä, että en pääse tänä vuonna Summer Upiin. ):  Harmittaa välillä niin et sattuu, mut en silti voi olla kuuntelematta noita :D:D:D:D Asiaan saattaa vaikuttaa sekin, että ne on lähes ainoota suomenkieltä mitä voin KUULLA jatkuvasti tai sillain.
   Mut noista tulee kauhee kesäfiilis D: Pelkästään Cheekin ääntä kun kuuntelee niin tulee sellai fiilis, että haluun kesän ja juhannuksen, ja hyvän sään. Haluun kaljaa ja/tai viinaa ja jäätelöö. h´Haluun järven ja kesälaiturin, haluun parasta seuraa, ja haluun valvoo läpi yön ja tutustuu tuntemattomiin. Haluun että tää kestää viikon putkeen, ja haluun sen NYT ! Sit on JVGn sanotukset kaikkine "kun mä poljen mun konkelii, ei oo huolii, murheit tai ongelmii" ja "aa mennä uimaan, mut lihas ei kellu, siks mä vajoon pohjaan, ja en mee polskii mihinkää Hietsun kuralätäkköö vaa kunno järvee", ja kaiken päälle Juno vielä räppää sil äänellään joka suorastaan kutsuu viettämään kaupunkiin (tai "kaupunkiin" koska ei Espoo oo kaupunki oikeesti) viettää lomaa. D:

Mulla on myös ihan kauhee lätkäfiilis, luen kaikkii artikkeleja ja analyysejä ja muita keskusteluja siitä, kuka pelaa varmasti joukkueessa ja kuka ei, mitkä mahollisuudet on voittaa, ketä ei pitäs laittaa joukkueeseen ja kenen pois jättäminen on idioottivirhe, millaset joukkueet muilla mailla on, jne.
   Ärsyttää, et oon täällä ihan yksin jääkiekkoni kanssa. Lähimmäs jääkiekkoa mä oon päässy, kun istuin mahollisesti yhen Grenoble Bruleur de Loupsin (Grenoblen joukkue Ranskan ykkösliigassa eli Ligue Magnuksessa) pelaajan vieressä, ainakin sen vaatteiden logojen perusteella. Ei tullu mieleenkään kysyy siltä että pelaaks se lätkää: Suomessa se ois ollu mulle suorastaan luonnollinen reaktio, jos jollain Bluesin liigajengin ikäsen näkösellä (superhyvännäkösellä, seksikkäällä, lihaksikkaalla, täydellisellä, jne..... <3) miehellä ois Bluesin logoo päällä ja se ois matkalla jäähallin suuntaan.
   Mut yhtäkään sanaa ei oo puhuttu uutisissa koko tulevista kisoista. Olympialaisten lipunkantajasta on kauhea kohkaus, mutta oonko kertaakaan kuullut yhtäkään sanaa jääkiekosta koko vuonna? En. Niin. :D Teillä siellä sanotaan jokainen pikkunenkin uutinen niin monta kertaa ja niin monissa uutisissa ja lehdissä että jokainen varmasti on sisäistynyt kaiken. Teillä on aina jotain juteltavaa, aina voi johtaa keskustelun lätkään tai noihin tuleviin MM-kisoihin jos tulee kiusallinen hiljaisuus: täällä jos teet sen, niin tulee vaan kiusallisempi hiljaisuus. Tai en tiiä, en oo koittanut, on mullakin itsesuojeluvaistoa. :D
   Mä tuun olee ällikällä lyöty, jos ees nään pelejä telkkarista. Oon täysin varautunu siihen, et tuun istuu koneen ääressä ja tuijottelee Suomen pelejä nettistreameilta. Onneksi Suomi ja Ranska pelaa samassa alkulohkossa - tarkoittaa, että on ees pienenpieni nähdä alkusarjan pelejä telkkarista, tai ehkä juuri se yksi ainoa joka me pelataan näitä vastaan. Onneks se pelataan meidän aikaa seittemän jälkeen, koska pääsen puol viisi koulusta. (: Kyllä, oon tarkistanut. Enää ei voi kun toivoa, että muutkin pelit näytetään sitten telkkarista D: Kaikki sentään on siihen aikaan, että mun pitäisi kaiken järjen mukaan olla kotona. :D
   Tästä huomaa taas jotain kulttuurien eroavaisuuksista. Mä oisin olettanut, että kyllä täälläkin jääkiekosta puhutaan, mutta että muut puheenaiheet vaan puhutaan suuremmalla äänellä ja niin lätkä jäisi pienemmälle huomiolle. Mutta ei ole niin ei. :D Ehkä noi MM-kisat tuntuu vähemmän tuskallisilta sitten kun ne on meneillään, samalla lailla kun mä kestin mäkihyppykaudenkin ilman että näin läheskään kaikkia kisoja. (:

Mut näihin tunnelmiin, ennen ku alan liikaa angstaa siitä et oon väärässä maassa, ennenku tää paperilennokki epäonnistuu tehtävässään tehä tästä kevyempää luettavaa :D Jäljellä 75 päivää ennen sitä päivää kun tuun kotiin: melkein 11 viikkoa, alle 3 kuukautta. O: Hassua.

keskiviikko 18. huhtikuuta 2012

Loma, ranta, loma ja ranta, toppatakit nyt naulakkoon ♥

Niin. Lähdettiin siis lomalle lauantaina 7.4., suuntana Port Barcarés. Se on pieni lomakylä Perpignanin lähellä, Ranskan eteläosissa Välimeren rannalla Espanjan rajan vieressä. Siellä tuulee ehkä eniten koko Ranskassa, tai Euroopassa, tai en tiiä, mutta paljon joka tapauksessa. 330 päivänä vuodessa. (= 

Lähettiin sinne aamulla ysiltä. Heräsin ite siis seittemältä viimeistelemään pakkausta ja muutenkin hoitaamaan aamutoimia ja sellaista. Ihan kuin kouluaamuna. D: Ekaksi suunnattiin papille ja mamielle viemään Velvet-koira hoitoon, koska ei me sitä mukaankaan voitu ottaa saati jättää yksin. Sinne oli siis kolmen tunnin matka. Syötiin siellä lounas, jonka jälkeen lähettiin jatkamaan matkaa, edessä 5 tunnin ajomatka. Eikä pysähdytty kertaakaan ! Musta se oli suorastaan epäluonnollista, mökille (jonne on 3,5h matka jos ajaa nopeesti eikä pysähdy kertaakaan, näin iskä on joskus sanonut) mennessäkin me pysähdytään vähintään kaksi, yleensä kolme kertaa. :D Se oli siis outoa. Onneksi meillä oli sentään musiikkia, kun olin polttanut levyille edellisenä yönä James Bluntin ja Coldplayn biisejä, ja lisäksi oli U2, Adele ja Katy Perry. Ei tarivinnut kuunnella lastenlauluja... :D

Leikittiin turistejakin vähän :D
 Perille me tultiin sitten joskus illalla, ja mä koin toisenkin järkytyksen, kun kävi ilmi, että me ei syötäisi ravintoloissa niinkuin "lomalla kuuluu tehdä". Sen sijaan me tehtiin ite ruoka, ja koska momillakin oli loma, se tarkoitti sitä, että meiän ruokailu ei ollut mitään gourmeeruokaa, se kun ei halunnut käyttää turhan paljoa aikaa ruuanlaittoon. Vähän siis oli erilaista verrattuna siihen, mihin mä oon lomamatkoilla tottunut, mutta kyllähän siihen sitten tottui taas pian. En mä valehdellut sentään kirjottaessani vaihtarihakemukseen, että oon "nopeasti sopeutuva".
   Meidän se talo/kämppä/asunto/mikskä kutsutaankaan, oli aika pieni, mutta ihan sopivan kokoinen kuitenkin. Siellä oli yksi makkari ja kaksi vuodesohvaa. Makkariin laitettiin lapset nukkumaan, jotta me aikuiset (hehhe en varmaan ikinä opi käytämään tota sanaa itsestäni ilman et alan virnistelee tällai typerästi :D) voitaisiin rauhassa valvoa pidempään. Mom ja papa nukkui eteisen vuodesohvalla, eteisestä oli suora yhteys siis ulko-ovelle, vessaan, kylppäriin sekä makkariin siltä varalta, että lapsille tulisi joku hätä. Mä nukuin yhdistetyn olkkari-keittiön sohvalla, yhteykset oli siis parvekkeelle ja jääkaapille, mikä tietty sopi mulle paremmin kun hyvin. :D  Noei, en mä oikeesti syönyt jääkaapista ikinä mitään mulloin kun ruoka-aikoina.


Ekana päivänä, eli sunnuntaina päätettiin mennä aamulla rannalle. Puolenpäivän aikaan me mietittiin uudestaan, siellä oli nimittäin ihan liikaa tuulta, ja hiekka pöllysi kaikkialla. Mä voin vakuuttaa, että sain ravistella ja pestä hiuksista hiekkaa pois vielä kaksi päivää sen jälkeen ! Sen lisäksi se myös sattui, kun se hiekka tuli kamalalla voimalla iholle.
   Jotenka lounaan jälkeen me päätettiin, että tehdään jotain muuta. Niimpä me mentiin Park d'aventures -puistoon, missä siis kiipeiltiin puissa ja kuljettiin kaiken maailman ratoja. Mä havaitsin, että mulla on korkeenpaikankammo. :D Tai ei oikeestaan, pelkään vaan sillon, kun oon korkeella paikalla epävarmalla alustalla. Olin onnellisimmillani sillon, kun pääsin takaisin jollekin puuhun kiinnitetylle alustalle, puut sentään pysyivät itsestään pystyssä ja niihin saattoi luottaa. Pelottavin oli sellainen keinujuttu, missä seistiin jollain alustalla mihin oli laitettu kiinni köysi. Se oli ihan hirveä, ja tietty daddy otti kuvia just silloin, kun mä menin siitä. Teidän silmiä säästääkseni en kyllä julkaise niitä, mä näytän ihan siltä kuin oisin kuolemassa siihen paikkaan. :D Toinen superpelottava oli sellainen riippusiltajuttu, missä ne puunpalaset liikkui kävelysuunnassa, mä aloin melkein itkeä siellä keskellä sitä juttua kun en uskaltanut lähteä liikkumaan pidemmälle. XD Mutta suoritin kuitenkin neljä rataa siellä !







Tokana päivänä, siis maanantaina, päästiin vihdoin rannalle oikeasti, kun oli lämmin auringonpaiste eikä tuullutkaan kovasti. Aamulla oltiin rannalla, kerättiin siellä simpukankuoria ja kävin jopa uimassakin ! Se vesi oli kyllä aika kylmää, mutta alunperin mä menin sinne vain ja ainoastaan siksi, että siellä oli hienompia ja isompia simpukankuoria. 




Daddy kaappas mut ja uhkas heittää mereen, kieltämäät siinä vähän huolestui. :D




Siellä oli joku randomkoira O: En saanu ikinä selville, et kelle se kuulu




 Ruuan jälkeen mä menin itsekseni rannalle kun lapset otti päikkärit, ja mä keräsin vähän lisää simpukankuoria sekä otin aurinkoa, sekä superhienoja taidekuvia, eikun. :D





Joskus iltapäivällä me sitten tehtiin lapsille pääsiäismunajahti, ja mäkin sain yhden suklaisen kellon. Ärsyttää tietää, että siellä Suomessa teillä on Mignon-munia (tiesittekö, että mignon on ranskaa ja tarkottaa söpöä? :D), Nalle Puh-munia, Kyöpelivuorimunia ja etenkin SM-liigamunia DDD: Voin aina toivoa, että niitä on ensikin vuonna, ja pääsen sitten ostamaan itselleni sellaisen. :D Sitten munajahdin jälkeen mentiin vielä kerran rannalle, eli oli aika rantapainotteinen päivä. Jäikin viimeiseksi sellaiseksi. ):



Tiistaina mentiin käymään Espanjassa ! Käytiin Figueres-nimisessä kaupungissa, jossa on Salvador Dalin museo. Se oli ihan jännä, mutta tykkäsin enemmän siitä puolesta, missä Dalin taideteoksista oli tehty koruja. Ne oli ihania, säihkyviä, kultaisia, timanttisia, superkauniita. Siellä oli yksi sellainen kultainen sydän, mihin oli sisälle tehty ruubiineista toinen sydän, joka sykki. Se oli ehkä kaunein koru tms mitä oon ikinä nähnyt, oikeasti upea, ja ovelakin vielä. Museon myymälästä mä ostin sellasen kahvimukin, missä on viikset. Ei sellaset "normiteiniviikset" mitä näkee kaikkialla, vaan ihanat espanjalaiset taiteilijaviikset. :D







    Figueresista kotimatkalla käytiin Roses-kaupungissa, perhe halusi käyttää mut "mun omassa nimikkokaupungissa", kerta Roosa on täällä lyhennetty Rosaksi (koska kaksi oota peräkkäinhän on mahdoton yhtälö), joka tarkoittaa ruusua ties millä kielillä. Ei se nyt niin siisti juttu ollut, mutta niin. Ostin espanjankielisen Ellen, ja postikortin Rosesista, mutta se siitä. Rannalla viivyin ehkä 15 minuuttia. :D



Keskiviikkona, hmm, mitähän me tehtiin. Taidettiin vaan olla siellä kämpällä. Aamun turhan rantakokeilun jälkeen ei huvittanut enää mennä ulos, kun oli tuulista, ja melkein satoikin vielä. Me pelattiin Afrikan tähteä (minkä äiti lähetti joululahjaksi perheelle), pelattiin kolme erää ja mä voitin kerran ! Illalla lasten nukkumaanmentyä pelattiin tarot-korteilla, aloin vihdoin ja viimein tajuta sitä peliä. :D Mut se on tosi kiva ! Toivon että Suomestakin saa tarot-kortteja, jos ei niin sitten taidan maahantuoda ainakin yhden pakan. :D Ja suomennan ne ohjeet.
   Torstai oli aika samanlainen päivä, paitsi että mä olin yksin koska ei huvittanut mennä uimahalliin - mä en oikeen tykkää uimahalleista, jos siellä voi vaan uida. Maauimalat on asia erikseen, ja nekin kelpaa vaan jos on hyvä sää. Meillä ei ollut hyvä sää, joten pysyin kotona melkein koko päivän. Pelattiin koko perheen voimin taas tarot-korteilla, tosin Alexandra ei kauheesti tykännyt ja Pierrekään ei ihan tajunnut, sitäpaitsi jouduttiin pelaamaan "avointa peliä" tai sillain että kortit oli koko aika näkyvillä, koska se oli helpompaa lapsille. Illalla kun pelattiin korteilla niin me pelattiin kuusi peliä, mä voitin niistä 4 ja siis koko sen kierroksen tai sillain, oon aika supertyytyväinen, koska papa on erittäin hyvä pelaaja ja se on vaikea voittaa. Kaipa mulla oli vaan hyvä tuuri kun sain joka kerta hyvät kortit. :D
   Perjantaina siivoiltiin ja paikkailtiin papan kanssa päivällä, mom piti lapset poissa jaloista ulkona simpukankuoria keräten. Iltapäivällä käytiin katsomassa tuulisurffausta tai mitä ikinä onkaan, tuulilautailua? Jotain ihmeellistä. Joka tapauksessa, siellä rannalla oli ihanasti kaikkia kauniita simpukankuoria, ja kamala tuuli, mua alkoi sattumaan päähän kun tuuli korvista sisään. D: Sitten illalla vielä käytiin taas "meidän" rannalla, kerättiin viimehetken simpukankuoret ja nautittiin viimesistä hetkistä meren rannalla.


[x] koska converse-kuvat on MUST, eiku :D


Pierre näki, kun mä tein mun Je t'♥ -piirroksen, ja se päätti sitten varmaan sen takia tehdä mulle I Love You Roosa -jutun :D Aika söpöä (=



Otin vielä converse-kuvan meidän parvekenäkymästä, koska pelkkä näkymä oli vähän tylsä. :D

Maaliskuun loppu

Helvetin mielikuvituksellisia nimiä näillä mun postauksilla :D Mutku tällasesta pitkästä ajanjaksosta ei muuta keksi )): Lupaan koittaa kirjottaa taas useemmin niin, että saan laitettua sitten jonku "oikeen" otsikon, tai sillain. You know, ehkä.

No öö 24.3. oli siis AFS-päivä Lyonissa, oli superkivaa nähä kaikkia vaihtarikavereita taas (mul on sellai tunne, et kirjotan tän saman jutun joka kerta kun kerron jostain vaihtaritapaamisesta :D mut se on totta joka kerta !) ja päästä viettää päivä niiden kanssa. Me tavattiin Lyonini Part-Dieu-asemalla, ja ehkä puolen tunnin odottelun jälkeen kun kaikki oli paikalla lähettiin siitä sitten kohti metroasemaa ja museota.

  Niinkun Ranskan AFSn tyyliin kuuluu, odottelua oli vähän joka välissä. Ennen metroasemalle sisälle menoa, ennen metrolippujen jakamista, metroasemalle sisälle menon jälkeen ennen metron metsästystä, metrosta noustessa, museon edessä... Mutta siihen tottuu ! :D



Se museo oli joku elokuvatehoste- ja pienoismallimuseo. Se oli just siisti ja kiva !


Siellä oli Parfume-leffan niitä kuvaus ööö paikkoja (??) uudelleenrakennettuna ! En oo nähnyt leffaa, mut päätin, että pitää kattoa, se kuulosti mielenkiintoselta. 






Sen jälkeen me sit taas lagattiin ehtaan AFS-tyyliin, jonka jälkeen suunnattiin johonkin roomalaisille raunioille syömään lounaspiknikkiä. Me käytettiin jotain ihmeellistä ylämäkeen menevää ratikkaa mikälie, se oli pelottavaa :D


Sukupuoliroolit sekotettiin siinä mäkimetrossa, tai mikä olikaan. 
Mutta siellä raunioilla oli kaunista, ja auringonpaisteen ja lämmön ansiosta kun oli aika lähteä eteenpäin taas jatkamaan, mua ei ois huvittanut ollenkaan. Enhän mä sinne kuitenkaan yksinkään oisi voinut käädä, enkä oisi halunnutkaan :D Käveltiin sitten sille samalle kirkolle kun missä käytiin perheen kanssa jo lokakuussa (http://moment-en-france.blogspot.fr/2011_10_01_archive.html), ja lorvittiin siellä sitten jonkun aikaa. Sieltä laskeuduttiin alas kävellen, ja saatiin hengata vielä jonkun aikaa Vieux Lyonissa (Lyonin vanhassa kaupunginosassa).


Niinku Annukka sano, Kesämies :D tai niinku joku Oscarin kaveri kommentoi FBssä, "Schtek Stein [Oscarin sukunimi on Stein, ihan infona], fy fan va G" XD






  Sit Lyonista menin siis Annukalle Saint-Étienneen loppuillaksi ja seuraavaksi päiväksi. 

Toi aurinko oli ihanan näkönen !♥


Meillä oli aikomuksena mennä käymään baarissa (kerta on ikäää ! ainaki mulla, vaik ei edelliselläkään kerralla kyllä kukaan kysynyt papereita), mut sit jumituttiin kattomaan Kill Billejä eikä jaksetukaan sit lähteä. Sunnuntaina käytiin kattoo leffassa Les Adieux à la reine, sellai Marie Antoinetesta (KAI?????????) ja sen tyttörakkaussuhteista (no, kahesta "suhteesta") kertova leffa. Se oli aika jännä, mut hyvä ! (: Illalla lähin kotiin joskus kuuden aikaan, ja tällä kertaa junamatkustus oli jo vähemmän vaikeeta ja mä jopa onnistuin hyvin ! :D Eikä pelottanut. O: XD









Seuraavalla viikolla oli sit perjantaina 30.3. koulusta luokkaretki ! Me mentiin Annecyyn (http://moment-en-france.blogspot.fr/2011/11/loma-oli-ja-meni-d.html) taidemuseoon, Fondation Salomon d'Alex. Kaikki varmaan tietää sen suksimerkin, Salomonin (tai nytpähän tiiätte että sellanenkin on olemassa), niin tää on sen perheen joku taidemuseo. Ilmeisesti. Joka tapauksessa, siellä on puistossa on tilataideteoksia, ja sen lisäksi sisällä talossa on joku näyttely. Tällä kertaa oli jotain ihan ihmeellisiä valokuvia, mutta nojoo olihan se joka tapauksessa paljon kiinnostavampi kuin normaali koulupäivä (vaikka normisti mulla oiskin ollut vaan enkkua, kuvista ja ranskaa jossa oisin voinut taas kännydataa tai tehä muuta yhtä rakentavaa).




Ton possun nimi oli Love Me Tender (Anne Ferrer, 2002), ja se oli täynnä sellasia tutin näkösiä piikkejä. Erittäin outo :D


Icare, Bob Verxchueren, 2002
Grandeur nature, Christian Robert-Tissot, 2009
Mes amis, Peter Wüthrich, 2006
Chambre pour Irène, Denis Pondruel, 2008 tossa alla kuvat siihen, mitä noissa oli sisällä
Onko se totta | että rakastetaan | vain kerran elämässä?
Olen tavannut sellaisia | jotka ajattelevat niin.
Sen | uskoin | toisinaan.
L¨homme qui donne du feu, Jan Fabre, 2002. Toi liekki palo aina muutaman sekunnin kerrallaan, sit se sammui vähäks aikaa, ja sytty taas. :D
Vasemmalta: Simon, Sarah, Lisa, Lucie, Margot ((:
 Tähänkin retkeen kuului piknikruokailu, me mentiin Lac d'Annecyn rannalle sinne. Tuuli ihan liikaa, mutta oli silti lämmintä. Ja kaunista ! Kotiin me tultiin joskus kuuden aikoihin (muistaakseni? ihan sama :D).

Tällai lakeview :D Oli siistimmän näkönen luonnossa, niinku nyt aina on
Les enfants, eiku :D


Lauantaina mä menin koulun jälkeen me mentiin Lisan, Anaïsin ja Maeshan (Martiniquelta tullut tyttö, joka on Alexin ja Anaïsin luokalla) kanssa Alexille tekemään niiden portugaliprojektiin tanssikoreokrafiavideo, ja mun ja Lisan TPEhen pelkästään se koreografia. Oli superlämmin päivä, arvatkaa harmittiko että laitoin aamulla farkut, kun oltiin pompittu auringopaisteessa siellä pihalla pari tuntia. Oli varmaan oikeesti valehtelematta auringonpaisteessa +28C.

Lisa, Maesha, (Alexin pikkuveli), Alex, Anaïs (: 

Olin myös supertyytyväinen itteeni, kun osasin tulla Alexilta yksin bussilla kotiin. XD Joukkoliikennevälineiden käyttö vieraalla kielellä on yllättävän pelottavaa. Onneks voin aina vähän liiotella, ja puhuu huonoo enkkuu enkä sanaakaan ranskaa, ja toivoo et ymmärretään et oon suomalainen enkä tienny miten joukkoliikennevälineet toimii (tai että tarvitaan lippu kun käyttää ratikkaa, tms). Näitä vaihtarin etuisuuksia :D

Sit sunnuntaina käytiin Helenen kanssa leffassa, katottiin Perfect Sense. Jos ette oo kuulleet, niin tässä traileri: http://www.youtube.com/watch?v=iexMJrBzZtA . Toi leffa on IHANA ! Leffan aikana itkin, sitten siinä jälkikäteen kun Helene kävi vessassa, niin mä aloin itekseni itkeä odotellessani teatterin ovella. Se vaan jotenki tuntu niin syvällä, ja en tiiä, sen loppuiltapäivän osasin arvostaa tosi hyvin sitä kaikkee, mitä mulla on. Siinä aulassa olleet kaksi espanjalaista miestä katto mua huvittuneena, ja mitä sain selvää niin ne oletti et olin kattonu jonku leffan missä näytettiin köyhää kolmatta maailmaa. :D Voi kyllä olla että ne ei puhunu musta ollenkaan, en tiiä. XD

Tiistaina 3.4. meillä sit oli Lisan kanssa edessä TPE kello 11. Se oli jotenki äärettömän pelottavaa, stressasin koko maanantai-illan ja tiistaiaamun, onneksi se sentään oli alkupäivästä niin ei tarvinnut panikoida pidempään. Se meni sit kuitenki ihan hyvin, meidän tanssi onnistu hyvin, ja mun A4-mittanen tekstiosuuskin oli ohi nopeemmin kuin mä osasin toivoa. Puhumisen jälkeen meiltä kysyttiin kysymyksiä, mäkin osasin vastaa pariin, olin aika ylpeä itestäni. Sen jälkeen oli tosi helpottunut olo, eipähän oo enää mitään mistä stressata.

Ja sit taidanki tehä erillisen postauksen lomasta, joka alkoi 7.4. (: