Joo. Tositarina. Mut kerron siitä myöhemmin, jahka pääsen sinne asti.
No okei, ei tässä viikossa niin kamalasti kaikkea jännää kerrottavaa kyllä ole. :D Sitäkin vähemmän valokuvia. No, ihan sama. (:
Tiistaina aamulla oli kuvista - piti palauttaa sellai koulutyö, mikä kerto meidän luokkaretkestä Annecyyn ja sinne museoon. No he he. Alotin just maanantaina illalla sen. (= Palautinkin sen ihan oikeaan aikaan, mutta se oli aika... luonnoksen näköinen. :D Muttakun ei huvittanut tehdä sitä, se oli ihan tyhmä aihe.
Sit luin tällä viikolla kirjan ! Superhyvän, ihanan, järkyttävän, miettimään laittavan, lukuhimottavan kirjan, kaiken lisäksi vielä suomeksi. Torey Haydenin Tiikerin lapsi-nimisen kirjan, jonka sain Lauralta joululahjaksi. Kiitos !! (:
T. Hayden itse on psykologi ja erityisopettaja, ja se on kirjottanut paljon kirjoja sen ongelmalapsi-oppilaista, mutta tää on tunnetuin. Siinä on kuusivuotias tyttö Sheila, joka ei puhu, eikä itke ikinä, on vaan äärettömän vihainen. Sen äiti on hylännyt sen, sen isä on alkoholisti ja hakkaa sitä, ne asuu siirtotyöläisleirissä eikä niillä ole rahaa muuhun kun isän viinoihin. Sheilalla on siis ainoastaan yhdet vaatteet, jotka haisee ihan kamalilta, ja sen käytös on arvaamatonta ja huonoa, mutta sisimmiltään se on äärettömän lahjakas älyllisesti. Tän kirjan "eka osa" kertoo siitä, miten se muuttuu vuoden aikana, ja sitten toka osa siitä, millainen siitä tule teininä ja aikuisena. Oikeasti lukemisen arvoinen kirja !
Perjantaina käytiin kuvisryhmän kanssa taidemuseossa, taas. Juhuu. :D No oli siellä oikeesti ihan kivaa, sillain. Ruokiksella söin kerrankin perjantaina koulussa (koska olin jättänyt kotiin vahingossa lompakon), enkä Lisan, Alexin, Lucasin, Maeshan, Sarahin ja Marien kanssa ulkona. Ja siellä sitten syödessä mut "kutsuttiin" lauantaina koulun jälkeen Subwayhin käyttämään aikaisemmin viikolla kaduilla jaettuja alennuskuponkeja.
Niin että tänään sitten koulun jälkeen jäin kaupungille meidän luokan tyttöjen kanssa, meitä oli minä, Helene, Amandine, Olga, Margot, Manon ja sitten kaksi tyttöä joita mä en oikeastaan tunne, ne ei ole meidän luokalta. Syömisen jälkeen vaan hengattiin kaupungissa, shoppailtiin, ja sen sellasta. Margot ja Manon lähti joskus ehkä puoli neljän aikoihin pois toisen niistä tuntemattomista kanssa (en ees muista nimiä enää :D), me mentiin vielä yhteen puistoon istuskelemaan loppuporukalla. Meillä oli enemmän tai vähemmän syvällisiä keskusteluja kaikista aiheista, oli hauskaa jutella kaikenlaista niiden kanssa. (: Sellasta oikeeta tyttöaikaa, se oli kivaa ! Sit viiden aikoihin muut lähti kotiin, me käytiin vielä Helenen kanssa yhdessä kaupassa kun se halusi kuitenkin ostaa eräät farkut. Ja nyt tulee se ihana tositarina mikä saa mut vieläkin hymyilemään (superleveesti, kasvoilla on nytki sellai idiootti miljardin dollarin hymy, tai ehkä miljardin euron koska euro on vahvempi). :D
Siellä kaupassa oli superkuumia myyjiä, siis miehistä puhun. Yks niistä jutteli meidän kanssa kun Helene valitsi sovitettavia farkkuja - sitä samaa mallia oli montaa väriä eikä se osannut päättää, ja koitti siis kaikkia lopulta. Yksi niistä myyjistä jutteli meidän kanssa kaikkea siinä, huomautti sitten jotain että "teillä on jännä, pieni aksentti" ja sanottiin sitten mistä oltiin. Oli kivaa, että heti suoralta kädeltä sekään ei ollut osannut sanoa, että ollaan ulkomaalaisia, ennemminkin oli aatellut että me tullaan jostain toisesta Ranskan osasta. :D Se oli höpsöä. Sitten kun Helene meni niitä housuja koittamaan, niin se myyjä vielä jatkoi juttelua, kyseli että miksi me ollaan täällä ja miten ihmeessä ollaan lukiolaisia, sanoi että on aika harvinaista että lukiolaiset on vieraassa maassa, ja no mähän selitin. Okei, sanoin että itseasiassa se on aika yleistä että on lukiovaihtoja. Se oli yhä järkyttynyt siitä, että me oltiin "niin nuoria", se oletti meidän olevan jotain opiskelijoita. Raukkaparka. :D
Sitten se sano että mulla on siistit housut, tällaiset siis, ja kysyi, mistä oon ne ostanut. Bershkasta. Se sanoi, että niissä on siisti toi haarovälijuttu (no mikä se sit on suomeks? :D oke en ees muista miten se sanoi sen ranskaks, mut jotenki niin et ymmärsin), ja sanoi et näyttää tosi hyvältä. TOSI HYVÄLTÄ hehee olin kuolla onnesta siihen paikkaan kun kerta näytän sittenkin hyvältä noissa (= Hihi elämäni on pelastettu, ihan sama vaikka toi olisi ainoa mies koko maailmassa jonka mielestä näytän hyvältä noissa. Näytän silti, edes jonkun mielestä, vaikken ookaan noi laiha kun toi kuvan malli. Niin että älä Sami (jos luet tätä) yhtään arvostele ettei ne sovi tytöille |: En usko sua enää. (:
Oon oppinut, että yövalvominen ei sovi mulle. Kaikki tuntuu niin paljon surullisemmalta, masentavammalta, tärkeämmältä, läheisemmältä, suuremmalta ja ahdistavammalta kun valvon. D: Tarkotan siis, että jos valvon sinne kahteen, kolmeen. Ihan vain teidän tiedoksi, jos joskus suunnittelette valvottavanne mua. Musta tulee varmaan ihan kamalaa seuraa, ainakin jos oon yhtään samanlainen kun yksin. Jos sen sijaan teillä on koskaan sellainen olo ihan turhaan, niin kannattaa koittaa meikkaa mahollisimman mustat, suuret, pandamaiset silmämeikit, jos se ei auta niin ainakin on hauskaa meikatessa. :D
Jäljellä on 70 päivää, tai ehkä 71, riippuu lasketaanko se itse sunnuntai 8.7. Jännää. O:
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti