Matkamies lauluja laulaa

Mä alotan nää tekstit aina tyylillä "Mitä mulle on tapahtunut?" ja joka kerta vastaus tuntuu olevan "Ei mitään". Mä luulen että se on syy, miksi näitä kirjotustaukoja tulee. Mutta joo, tässä sitä taas kerron mun elämästä, jossa ei tapahdu yhtään mitään mutta jossa tuntuu sitäkin vahvemmin. O: Kaipa sitä ehtii tutkia fiiliksiään, kun ei ole liikaa tekemistä.

Mä sain vihdoin olla yksin kotona pidempään kuin tunnin tai kaksi. :D Papalla ja momilla oli joku synttärijuttu, ja ne meni sen johdoksi kavereidensa kanssa viikonlopuksi jonnekin Etelä-Ranskaan, ja lapset vietiin mamien ja papin luokse. Jäin siis yksin lauantaina illalla, ja kotiin perheeni saapui tiistai-iltana. En voi kuvailla sanoin miten hyvältä tuntui olla yksin kotona pitkästä aikaa, mä todella tarviin aikaa yksin, ja varsinkin pikkulasten kanssa perhe-elämä on välillä todella rasittavaa.
   Mä en kylläkään tehnyt sen suurempia ollessani yksin - joku voisi sanoa, että mä tuhlasin vapautta. Mut mä oon eri mieltä, mun mielestä mä käytin vapautta sillain kuin mulle parhaiten sopii, eli otin kaiken ilon irti siitä, että olin yksin kotona. Mä suunnittelin ruokailut, kävin kaupassa, ja sitten vaan olin kotona ja tein kaikkea enemmän tai vähemmän jännää, lähinnä juurikin sitä vähemmän jännää.
   Mun ruokailut, niin hyvin kun mä ne suunnittelinkin, oli aika mielenkiintosia. :D Lauantaista mä en edes ole ihan varma, söinkö mä mitään oikeaa ruokaa. O: Mulla ei ole ollenkaan muistikuvia siitä, että mä oisin tehnyt jotain ruokaa silloin. Sunnuntaina mä tein sienipastaa, mutta se olikin kaikki mitä söin. Tai siis, kyllähän mä söin keksejä sun muuta hyvää, mutten sellaista oikeaa ruokaa. :D Maanantaina kouluruuan ja aamupalan lisäksi söin vaan keitettyjä perunoita illalliseksi - ehkä siinä yhdeksän ja kymmenen välissä illalla. :D Tiistaina tein kanasalaattia. Kaupasta mä en löytänyt hunajamarinoitua kanaa, mikä on parasta kun tekee salaattia, mutta se ei haitannut, vaan mä tein marinadin itse, itseasiassa taisin tehdä sen sunnuntaina. XD Heitin sinne hunajaa, currya, paprikajauhetta, suolaa ja pippuria, ja jotain muuta kanssa mutten enää muista yhtään että mitä. Mutta se oli tosi hyvää, mussa on selvästi aineksia kokiksi !
   Tiistaina mä kävin myös katsomassa Hunger Games, joka oli ihana ja jossa mä itkin enemmän kuin tarpeeksi. Varsinkin siinä, kun Rue kuoli. ): Tarkoitus oli mennä Helenen kanssa, mutta se ei päässytkään niin mä menin sitten yksin. Mä oon sitä mieltä, että Katniss oli liian iso tai Peeta liian pieni, sillain fyysisesti, mutta ne näytteli osansa hyvin, ja varsinkin juuri siinä Ruen kuollessa Katnissin suru oli niin koskettavaa että mä oikeesti nyyhkytin ääneen. Onneksi ei ollut teatterissa kauheesti väkeä, niin oli vähemmän ihmisiä kääntymässä tuijottamaan mua kun inisin siellä itsekseni. :D

Vaikka mä pidänkin enemmän oikeasta kodistani (tai kodeista, isin ja äitin kummankin) (mietin tossa muuten, että meinaankohan puhua aina isistä isinä, vai muuttuukohan se joskus iskäksi tai faijaksi tai ihan vaan isäksi :D isi on pikkulapsien käyttämä nimitys, mutta eikai mun vielä tarvii kasvaa isoksi), niin täytyy myöntää että tälläkin talolla on huonojen puolten (esim. sen, että olkkari ja ruokahuone on ihan mun huoneen vieressä - aamuisin herään usein lasten huutoon kun ne haluaa lisää aamupalaa tms) lisäksi ne loistaviakin ominaisuuksia.
   Kun paistaa aurinko, se paistaa suoraan mun ikkunasta sisään siinä iltapäivällä. Mun ikkunat on jättikokoiset, joten ei ole epätavallista että mä avaisin ne ammolleen ja ottaisin aurinkoa työpöydän ääressä bikineissä. Tässä on vain se pieni huono puoli, että vaikka mä kuinka koittaisin olla suoraan aurinkoa kohti, niin se ei ihan onnistu, ja siitä johtuen on ehkä mahdollista (huom mahdollista, ja ihan vain vähän !) että mun kasvot on ruskettuneemmat toiselta puolelta, ja oikea käsi tummempi kuin vasen. Mutta ei sit näe jos ei osaa katsoa ! Joka tapauksessa, tääkin on aiheuttanut sen, että mä olen ruskettuneempi jo nyt kuin viime kesän lopussa. (: Tykkään ranskalaisesta keväästä, mutta pelkään kesää kerta jo nyt on näin kuuma.

Toukokuu on jännä kuukausi ranskalaisessa koulussa, koska koko kuussa on vain yksi tavallinen kouluviikko - muilta viikoilta puuttuu yksi päivä, kun on joku kansallinen juhlapäivä tai mikälie.
   Ekaksi oli tietty vappu, mikä ei ole ranskalaisittain tärkeä - kukaan ei tee mitään, ainoastaan ollaan kotona ja levätään, tai tehdään rästiin jääneitä koulujuttuja jos ollaan koululaisia. Vapun juhliminen ei ole lähellekään yhtä tärkeä juttu kuin mitä Suomessa.
  Sit seuraavalla viikolla oli tiistaina vapaata, koska 8.5. on esim. Ranskassa Toisen maailmansodan päättymisen kunniaksi vietettävä Voitonpäivä. Eipä sillonkaan mitään ihmeellistä tehty, pidettiin vapaata.
  Nyt huomenna on myös vapaata, koska on kai helatorstai, tai joku. Koska meillä oli tänään liikka peruttu opettajan jonkun syyn takia, niin mulla on viikonloppu keskellä viikkoa - viikonloppu, jossa kerrankin on kaksi aamua jolloin voi nukkua niin pitkään kun haluaa. Luksusta, vois sanoo. :D
   Sitten vielä Hennan synttäreiden kunniaksi (no ei kai sentää :D:D mut en tiiä mistä johtuen) on vapaata maanantaina 28.5. eli silloin on (kerrankin) pitkä viikonloppu. Kerrankin, koska ranskalaiseen käytäntöön ei kuulu, että tiistaisin olevia vapaapäiviä edeltävä maanantai olis myös vapaa, saati torstaita seuraava perjantai (ja mun tapauksessa myös lauantai).

Lätkän MM-kisoja on jännä seurata täältä. Niistä ei kukaan puhu sanaakaan mitään, uutisissa niihin ei edes viitata, ei edes silloin kun Treille sai pelikieltoa siitä vaarallisesta taklauksesta kazakkia vastaan. Ainoastaan kerran, ja juurikin sen Ranska-Kazakstan -pelin jälkeen, mun kanssa on jääkiekosta alettu keskustella - Amandine kysyi, oonko mä seurannut myös Ranskan pelejä, ja kertoi että sen veljen luisteluvalmentaja on Sacha Treillen isä. :D Kuulemma oli isä ollut oikein ylpeä poikansa otteista kisoissa (= :D
   Telkkarista ei siis luonnollisesti näytetä pelejä, mutta ei se haittaa, koska netti on keksitty. Pari peliä mä olen osittain katsonut Youtubesta, mutta pääasiassa oon katsonut pelejä muilta streameiltä lähinnä juuri Mertarannan selostamana. Aina, kun meillä on ollut ruoka samaan aikaan pelin kanssa, mä olen raahannut koneen olkkariin, ja siinä on sitten perhe tuijottanut lätkää, ystävällisesti mä kuitenkin hiljensin suomenkieliset selostukset niin pienelle että niitä ei kukaan kuullut, mun lisäksi siis. Kannatti valita suomalainen vaihtari, tai juuri mut perheeseen, jos ei kiinnosta lätkä... Mut hehe nojaa, eipä oo kukaan valittanutkaan, joten eikai se noita haittaa. Ja jääkiekon MM-kisat on kuitenkin vaan kerran vuodessa, eikä Suomen pelejä ole niin montaa kuitenkaan, että kaipa ne aattelee että niidenkin kuuluu toleroida jotain. Onkohan toleroida oikea sana? :D
   Lätkän parissa on tullut hyvät naurut tässä  pitkin kisoja, kun Pierre on ollut hyvin kiinnostunut lajista ja siitä, miksi sitä pelataan miten pelataan. No en kai mä osaa selittää ranskaksi niitä sääntöjä, joten yleensä oon vaan tokaissut että katso itse, kyllä sä kuulet kun mä sanon että ne pelaa väärin/huonosti/hyvin/loistavasti/tekee maalin. Esim. ekassa pelissä eniten Pierreä kiinnosti se, miten Suomea kannatetaan. Mä menin ihan puihin, apua, en mä tiiä. :D Joten kerroin vaan että joukkueen nimi on Leijonat. Jonkun aikaa sitä tavattuaan ääntämyskin siitä sitten tarttui, ja pelin loppupuolella Pierre ihan omatoimisesti huudahti "Allez, Leijonat !" täydellisen ääntämyksen saattelemana. :D Allez tarkoittaa siis "menette/menkää", toimii vähän niinkuin "Go Finland !" -tyylillä. Se oli aika söpöä (:
   Pierre myös närkästyy hyvin usein jääkiekkoa katsoessaan, kaipa se näkee lätkän aika väkivaltaisena lajina. "Näitsä miten toi niittas ton tonne lasiin?" "Miks noi litistelee toisiaan tollain seiniä vasten?" "OH mitä toi teki??? Kauhee rymähdys kuulu!" "Onko oikeesti sallittua tollain lytätä noita toisia?" ja vaikka kuinka monta muuta lausahdusta taklausten ollessa kyseessä. :D Välillä pitää kyllä olla vähän kärsivällinen kun koittaa kattoa lätkää ja Pierre kiinnittää huomionsa jonnekin ihan muualle kuin siihen, missä kiekko menee. Paras oli kyllä se, kun mom luuli että se kiekko jäi makoilemaan maalin päälle - raukka sekotti kiekon ja maalivahdin juomapullon. "Ai, saako niillä olla juomapullo siellä maalin päällä? O: Outoa, miksi ihmeessä?" No ei kai ainakaan siksi, että maalilta on vähän pitkä matka lähteä vaihtoaitioon aina janon iskiessä. (--: Papa oli sitä mieltä, että niillä kuuluisi olla erillinen kuppi kusemista varten, ja kun mä selitin että onhan siellä erätauot, niin se epäili että erätauot menee siihen kun kaikki pelaajat jonottaa vessaanpääsyä. Jaa-a... :D
   Sit tossa Kazakstania vastaan pelatussa pelissä pääsi papa väläyttelemään oikeen kunnolla. :D:D Siellä kun oli kakkoserässä kasa pelaajia Vehasen maalilla, niin Pierre kysyi tietysti närkästyneenä että mitä ne tekee. Ennen kun mä ehdin sanoa mitään, niin papa heitti: "Toi maalivahti on niin komee/hyvännäkönen, että noi haluu kaikki antaa sille suukon!". Voitte kuvitella kun mä hajoon siinä itkunauruun, oikeesti kyyneleet virtas poskilla ja koitin rauhottua siinä perheen kattoessa mua  ಠ_ಠ -ilmeellä. En kai toki ollut juuri edellisenä yönä lukenut erästäkin jääkiekkonovellia... :D
   Ihanin kokemus jääkiekon ja mun perheen yhdistyessä oli kyllä se, kun tänä aamuna Pierre alkoi omatoimisesti puhua jääkiekosta. Mun huoneen ilmotustaululla kun on Lauran kirjeessä lähettämä juttu lokakuulta, jonka otsikko on "Hovinen hätyyttelee jo paikkaa Leijonissa" (en toki osaa uutista ulkoa... :D), ja Pierreä se on kovasti kiinnostanut siitä asti, kun mä sen siihen kiinnitin. Toissapäivänä se kysyi, että no pääsikö se Hovinen Leijoniin. No ei päässty. Aijaa, miksei? Koska se ei ollut tarpeeksi hyvä. Ai eikö se oo hyvä? On toki, mutta vaan parhaat pääsee Leijoniin, eikä se ole tarpeeksi paras (joo, sanoin oikeesti tarpeeksi paras. Oho O: :D). Ahaaaa ! Niin tänä aamuna sitten Pierre kysyi papalta: "Arvaa miksi Suomi on paras lätkässä?" (se oli autuaasti unohtanut, että USA ja Kanada voitti juuri Suomen, on se helppoa kun ei muistele liikaa niitä huonoja pelejä). "Se johtuu siitä, että Leijonissa pelaa vaan parhaat !" aww mä olin itse juuri pesemässä hampaita, mutta oli hirmu söpöä huomata, että se on kuitenkin painanut mieleensä mitä mä puhun sille. (: Ilmeisesti se ei kuitenkaan oo ottanut huomioon, että muutkin maat koittaa valita parhaat pelaajat, ja että toisten maiden parhaat pelaajat on eri tasoisia kuin toisten... No, pikkujuttu, tärkeintä on että Pierre kannattaa Suomea koska sillä on äärettömän hyvä tuuri. Voisi ovelasti jättää mainitsematta, KETÄ vastaan Suomi pelaa puolivälierissä, ja ehkä Leijonat voittaa revanssin Jenkkejä vastaan - Pierrehän kuitenkin kannattaisi Jenkkejä, koska se on puoliksi amerikkalainen.

Maanantaina oli kyllä muutenkin kauheen jännä päivä. Aamulla meillä oli ECJS:n eli periaatteessa yhteiskuntaopin tunnilla esitelmien pitoa, jossa mäkin tietysti osallistuin, eli luin pari kohtaa luokalle. Se oli stressaavaa, enkä tietenkään siinä kaikkien kuunnellessa osannut edes ääntää kaikkia sellaisiakaan sanoja, jotka normaalisti ei tuottaisi mulle ongelmia. Asiaan saattoi vaikuttaa sekin, että mä en ollun koskaan lukenut kokonaisuudessaan sitä kaikkea tekstiä, minkä mä luin. O:
   Sit iltapäivällä meillä oli taas bac blanc eli vähän kuin ylppäriharjotukset ranskassa, siinä oli neljä tekstiä jotka piti lukea, ja sitten vastata pariin kysymykseen, ja oli tietysti sellai kirjoitustehtävä myös. Mä olin superväsynyt, kerta en ollut kovasti nukkunut edellisenä yönä, ja mun silmät lupsui kiinni kun mä koitin saada selvää, mistä niissä teksteissä edes puhuttiin. Mut sit piristyin jostain syystä, ja se meni lopulta ihan hyvin. Kirjotustehtävässä sai valita, kommentoinko yhtä niistä teksteistä, kirjoittako aineen aiheesta "Auttavatko romaanien henkilöt meitä tuntemaan ja tunnistamaan itsemme paremmin?", vai kirjoittaako yhden teksteistä uudestaan määrätyn kirjailijan tekstilajissa. Mä kirjotin ton aineen, mut en nyt tiiä että mitä siitä tuli, oisi kiva saada jo noi takaisin. :D

Sisko tulee meille kesäkuun vikaksi viikoksi, siihen on viis ja puoli viikkoa aikaa. Aika jännää, millastahan on taas elää sen kanssa samassa talossa? Riidelläänköhän me yhtä paljon kuin ennen? Onkohan se muuttunut, tai oonkohan mä muuttunut? Varmaankin joo, riidellään, ja joo molemmat on muuttuneet. Mutta vaikuttaakohan se mihinkään? O: Jännä nähdä.
   Kotiinlähtöön sen sijaan on sitten aikaa 7 ja puoli viikkoa, yhteensä 53 päivää. Hassua. O: Tavallaan en malttaisi odottaa, koska oisi kiva olla kotona jo varsinkin nyt, kun siellä on tulossa kaikkea tärkeää kuten MM-kisojen finaalit, koulun päättäjäiset ja esim juhannus. Arjen pikkuasiat, mitkä tuntui aluksi jänniltä ja erilaisilta, on alkaneet ärsyttää mua yhä enemmän ja enemmän, ja mä kaipaan sitä, miten mua kohdellaan kotona ja miten mä voin sanoa mitä ajattelen, miten mä voin tehdä itseni ymmärretyksi ilman suurempia ponnisteluja, ja miten mä voin valittaa asioista jos ne ei mua miellytä - en kai mä täällä viitsi vieraassa perheessä puuttua toisten itsestäänselvyyksiin ja käyttäytymiseen, enkä varsinkaan kulttuuriasioista viitsi sanoa yhtäkään negatiivista juttua ulkomaalaisena, vaikka Suomessa mä voisin yllin kyllin haukkua Suomen huonoja puolia ilman että kukaan loukkaantuisi. Mutta toisaalta, mä en saa tätä aikaa enää takaisin, ja haluun siksi nauttia Ranskasta ja tästä elämästä täysin siemauksin vielä loppuajan. Äiti juuri veikkasi, että oltuani kotona pari kuukautta mä alan ajatella, että nojaa, kyllä tää nyt riittää, vois lähteä takas Ranskaan. Tällä hetkellä mä en usko niin käyvän, mutta on tietty täysin mahdollista että mulla on nyt liian kultareunainen kuva maasta, jossa mä en ole asunut yli kahdeksaan kuukauteen. :D
   Mua myös pelottaa tavallaan tulla kotiin, koska sitten elämä on taas niin erilaista. Ja mä pelkään, että muut on pettyneitä mun vaihtarivuoteen, vaikka itse mä en ole. Mulla ei ollut mitään tavoitteita tälle vuodelle, muuta kun kielen oppiminen, ja eiköhän se ihan hyvin ole tullut opittua, mutta mä pelkään että joku muu ajattelee, että mä olen tuhlannut vuoden tai muuta vastaavaa. Mutta sitten taas aattelen, että ihan sama, ei mua kiinnosta muut vaan se, mitä mä itse aattelen. Niin kauan kun mä oon tyytyväinen, en nää muillakaan syytä olla tyytymättömiä muhun tai arvostella mua tai mun ajankäyttöä (varsinkaan, jos mun ajankäyttö ei oo epätervettä). Jos niiden tekee mieli arvostella, niin arvostelkoon rauhassa, mutta mä oon tyytyväinen. (:

Aijoo, eilen kävi momin ja papan kaveri Fred kylässä, se Fred joka tuli meille yllätysvierailulle joskus syksyllä, ja jolle mä tein pitsat tietämättäni että se on tulossa. :D Tällä kertaa tiesin että se on kutsuttu meille. Se oli ollut alkuvuodesta Uudessa Seelannissa (kamalaa kun en tiiä, tuleeko tohon väliviivai vai ei D:), ja kun se esitteli niitä kuvia niin mä päätin, että siellä on pakko päästä käymään itsekin vielä joskus. Maorikulttuuri vaikuttaa niin kiinnostavalta ja ne maisemat niin upeilta, että mä en kestä jos en pääse sinne itse. Kun mä näin kuvat Taru Sormusten Herrasta -elokuvissa Mordorina tutuiksi tulleilta alueilta, mä pystyin melkein aistimaan sen tunnelman ja mä näin sieluni silmin örkkiarmeijan marssimassa siellä maastossa. Se on pakko kokea käytännössäkin, mun on pakkopakkopakko tehdä joskus kunnon lomamatka Uuteen Seelantiin ja viettää siellä hyvät pari kuukautta kierrellen koko saarivaltiota ympäri. :D

Mutta joo, tekisi mieli sanoa että näihin kuviin, näihin tunnelmiin, mutta en oo kovin montaa kuvaa tähänkään laittanut (kun ei niitä ole !), niin en oikeen voi. ): Tunnelmia tässä sen sijaan on sitten niiden kuvienkin edestä, aika tunnepitoinen ja pohtiva teksti tästä näemmä tuli. Näkisitte vaan mun päiväkirjat, joita kirjotan aina ranskan- ja hissantunneilla... :D

ps, jos on pienintäkään mahdollisuutta, että sulla saattaisi olla ongelmia oman ulkonäkösi, etenkin painoon ja rasvaprosenttiin liittyen, niin ei kannata tulla Ranskaan pidemmäksi aikaa. Mulla on muutama kaveri täällä, joiden syömishäiriön puhkeaminen on vain ajan kysymys, ja jos mä eläisin täällä yksin tai yhtään pidempään, niin täysin sama tilanne oisi mulla, paitsi että mulla syömishäiriölle olisi joku syy toisin kuin noilla mun kavereilla. Kaikilla ranskalaisilla tytöillä on täydelliset kropat ilman yhtäkään ylimääräistä senttiä muualla kun rinnanympäryksessä, niin ei kai se ole ihmekkään jos täydellisyys on se, mitä tavoitellaan. Oikeesti, tekee kipeetä kun kaikilla on isot tissit ja muuten timmi vartalo. |: