Maaliskuun loppu

Helvetin mielikuvituksellisia nimiä näillä mun postauksilla :D Mutku tällasesta pitkästä ajanjaksosta ei muuta keksi )): Lupaan koittaa kirjottaa taas useemmin niin, että saan laitettua sitten jonku "oikeen" otsikon, tai sillain. You know, ehkä.

No öö 24.3. oli siis AFS-päivä Lyonissa, oli superkivaa nähä kaikkia vaihtarikavereita taas (mul on sellai tunne, et kirjotan tän saman jutun joka kerta kun kerron jostain vaihtaritapaamisesta :D mut se on totta joka kerta !) ja päästä viettää päivä niiden kanssa. Me tavattiin Lyonini Part-Dieu-asemalla, ja ehkä puolen tunnin odottelun jälkeen kun kaikki oli paikalla lähettiin siitä sitten kohti metroasemaa ja museota.

  Niinkun Ranskan AFSn tyyliin kuuluu, odottelua oli vähän joka välissä. Ennen metroasemalle sisälle menoa, ennen metrolippujen jakamista, metroasemalle sisälle menon jälkeen ennen metron metsästystä, metrosta noustessa, museon edessä... Mutta siihen tottuu ! :D

Se museo oli joku elokuvatehoste- ja pienoismallimuseo. Se oli just siisti ja kiva !

Siellä oli Parfume-leffan niitä kuvaus ööö paikkoja (??) uudelleenrakennettuna ! En oo nähnyt leffaa, mut päätin, että pitää kattoa, se kuulosti mielenkiintoselta. 

Sen jälkeen me sit taas lagattiin ehtaan AFS-tyyliin, jonka jälkeen suunnattiin johonkin roomalaisille raunioille syömään lounaspiknikkiä. Me käytettiin jotain ihmeellistä ylämäkeen menevää ratikkaa mikälie, se oli pelottavaa :D

Sukupuoliroolit sekotettiin siinä mäkimetrossa, tai mikä olikaan. 

Mutta siellä raunioilla oli kaunista, ja auringonpaisteen ja lämmön ansiosta kun oli aika lähteä eteenpäin taas jatkamaan, mua ei ois huvittanut ollenkaan. Enhän mä sinne kuitenkaan yksinkään oisi voinut käädä, enkä oisi halunnutkaan :D Käveltiin sitten sille samalle kirkolle kun missä käytiin perheen kanssa jo lokakuussa (http://moment-en-france.blogspot.fr/2011_10_01_archive.html), ja lorvittiin siellä sitten jonkun aikaa. Sieltä laskeuduttiin alas kävellen, ja saatiin hengata vielä jonkun aikaa Vieux Lyonissa (Lyonin vanhassa kaupunginosassa).

Niinku Annukka sano, Kesämies :D tai niinku joku Oscarin kaveri kommentoi FBssä, "Schtek Stein [Oscarin sukunimi on Stein, ihan infona], fy fan va G" XD

  Sit Lyonista menin siis Annukalle Saint-Étienneen loppuillaksi ja seuraavaksi päiväksi. 

Toi aurinko oli ihanan näkönen !♥

Meillä oli aikomuksena mennä käymään baarissa (kerta on ikäää ! ainaki mulla, vaik ei edelliselläkään kerralla kyllä kukaan kysynyt papereita), mut sit jumituttiin kattomaan Kill Billejä eikä jaksetukaan sit lähteä. Sunnuntaina käytiin kattoo leffassa Les Adieux à la reine, sellai Marie Antoinetesta (KAI?????????) ja sen tyttörakkaussuhteista (no, kahesta "suhteesta") kertova leffa. Se oli aika jännä, mut hyvä ! (: Illalla lähin kotiin joskus kuuden aikaan, ja tällä kertaa junamatkustus oli jo vähemmän vaikeeta ja mä jopa onnistuin hyvin ! :D Eikä pelottanut. O: XD









Seuraavalla viikolla oli sit perjantaina 30.3. koulusta luokkaretki ! Me mentiin Annecyyn (http://moment-en-france.blogspot.fr/2011/11/loma-oli-ja-meni-d.html) taidemuseoon, Fondation Salomon d'Alex. Kaikki varmaan tietää sen suksimerkin, Salomonin (tai nytpähän tiiätte että sellanenkin on olemassa), niin tää on sen perheen joku taidemuseo. Ilmeisesti. Joka tapauksessa, siellä on puistossa on tilataideteoksia, ja sen lisäksi sisällä talossa on joku näyttely. Tällä kertaa oli jotain ihan ihmeellisiä valokuvia, mutta nojoo olihan se joka tapauksessa paljon kiinnostavampi kuin normaali koulupäivä (vaikka normisti mulla oiskin ollut vaan enkkua, kuvista ja ranskaa jossa oisin voinut taas kännydataa tai tehä muuta yhtä rakentavaa).

Ton possun nimi oli Love Me Tender (Anne Ferrer, 2002), ja se oli täynnä sellasia tutin näkösiä piikkejä. Erittäin outo :D

Icare, Bob Verxchueren, 2002

Grandeur nature, Christian Robert-Tissot, 2009

Mes amis, Peter Wüthrich, 2006

Chambre pour Irène, Denis Pondruel, 2008 tossa alla kuvat siihen, mitä noissa oli sisällä

Onko se totta | että rakastetaan | vain kerran elämässä?

Olen tavannut sellaisia | jotka ajattelevat niin.

Sen | uskoin | toisinaan.

L¨homme qui donne du feu, Jan Fabre, 2002. Toi liekki palo aina muutaman sekunnin kerrallaan, sit se sammui vähäks aikaa, ja sytty taas. :D

Vasemmalta: Simon, Sarah, Lisa, Lucie, Margot ((:

 Tähänkin retkeen kuului piknikruokailu, me mentiin Lac d'Annecyn rannalle sinne. Tuuli ihan liikaa, mutta oli silti lämmintä. Ja kaunista ! Kotiin me tultiin joskus kuuden aikoihin (muistaakseni? ihan sama :D).

Tällai lakeview :D Oli siistimmän näkönen luonnossa, niinku nyt aina on

Les enfants, eiku :D

Lauantaina mä menin koulun jälkeen me mentiin Lisan, Anaïsin ja Maeshan (Martiniquelta tullut tyttö, joka on Alexin ja Anaïsin luokalla) kanssa Alexille tekemään niiden portugaliprojektiin tanssikoreokrafiavideo, ja mun ja Lisan TPEhen pelkästään se koreografia. Oli superlämmin päivä, arvatkaa harmittiko että laitoin aamulla farkut, kun oltiin pompittu auringopaisteessa siellä pihalla pari tuntia. Oli varmaan oikeesti valehtelematta auringonpaisteessa +28C.

Lisa, Maesha, (Alexin pikkuveli), Alex, Anaïs (: 

Olin myös supertyytyväinen itteeni, kun osasin tulla Alexilta yksin bussilla kotiin. XD Joukkoliikennevälineiden käyttö vieraalla kielellä on yllättävän pelottavaa. Onneks voin aina vähän liiotella, ja puhuu huonoo enkkuu enkä sanaakaan ranskaa, ja toivoo et ymmärretään et oon suomalainen enkä tienny miten joukkoliikennevälineet toimii (tai että tarvitaan lippu kun käyttää ratikkaa, tms). Näitä vaihtarin etuisuuksia :D

Sit sunnuntaina käytiin Helenen kanssa leffassa, katottiin Perfect Sense. Jos ette oo kuulleet, niin tässä traileri: http://www.youtube.com/watch?v=iexMJrBzZtA . Toi leffa on IHANA ! Leffan aikana itkin, sitten siinä jälkikäteen kun Helene kävi vessassa, niin mä aloin itekseni itkeä odotellessani teatterin ovella. Se vaan jotenki tuntu niin syvällä, ja en tiiä, sen loppuiltapäivän osasin arvostaa tosi hyvin sitä kaikkee, mitä mulla on. Siinä aulassa olleet kaksi espanjalaista miestä katto mua huvittuneena, ja mitä sain selvää niin ne oletti et olin kattonu jonku leffan missä näytettiin köyhää kolmatta maailmaa. :D Voi kyllä olla että ne ei puhunu musta ollenkaan, en tiiä. XD

Tiistaina 3.4. meillä sit oli Lisan kanssa edessä TPE kello 11. Se oli jotenki äärettömän pelottavaa, stressasin koko maanantai-illan ja tiistaiaamun, onneksi se sentään oli alkupäivästä niin ei tarvinnut panikoida pidempään. Se meni sit kuitenki ihan hyvin, meidän tanssi onnistu hyvin, ja mun A4-mittanen tekstiosuuskin oli ohi nopeemmin kuin mä osasin toivoa. Puhumisen jälkeen meiltä kysyttiin kysymyksiä, mäkin osasin vastaa pariin, olin aika ylpeä itestäni. Sen jälkeen oli tosi helpottunut olo, eipähän oo enää mitään mistä stressata.

Ja sit taidanki tehä erillisen postauksen lomasta, joka alkoi 7.4. (: