But with all that we've been through, after all this time I'm coming home to you

Never let it show
The pain I've grown to know
'Cause with all these things we do
It don't matter when I'm coming home to you


***

Enää viis päivää jäljellä. Mitäs mitäs. Uskomatonta. O:

Se viikko, jollon odottelin Reetan saapumista, mä en muista siitä kovasti mitään. Kavereilla oli kirjotukset juuri sillä viikolla, mihin ne tietysti sitten panosti. Yhtenä iltana, oisko ollu tiistai, Helene tuli meille korjauttamaan yhtä tekstiä, jonka se on kirjottanut sen perheelle ranskaksi, läksiäislahjaksi. Papa siis tarkisti ja korjas sen. Mä siivosin sinä päivänä koko huoneen, heitin pois kaikki turhan koulujutut ja säästin pelkästään todistukset, kuvistyöt ja kuvistuntien muistiinpanot, koska en tiiä mitä niistä tarvitaan että voin hyväkslukee kuviksen. NHL:n varaustilaisuuden ekan kierroksen mä katoin sillon pe-la -yönä. Lauantaina oli joku moottoripyöräjuttu vuoristossa, mentiin sinne koko perhe. Papa on aikasempina vuosina toiminut siellä itsekin jonain esittelytyyppinä tms, siis ajanut moottoripyörää, mut nyt sillä on pari viimeviikkoa ollut huono olo niin se ei uskaltautunut sinne sitten ajelemaan. Oltiin silti vähän niinkun VIP-vieraita. :D Mut ei se niin iso juttu ollut, että vois VIP-vieraista tai muista vieraista puhua. Siellä oli kuitenkin se mies, joka on toiminut useemmassakin Batman- ja Spiderman-leffassa stuntmanina tms, se piti pienen esityksen siellä myös. Mun sisäinen pieni fangirl hihkuu riemusta koska IHII SE KOSKI MUHUN !!!!11 Mut se fangirl pysyy kyllä oikeesti hiljaa (kerranki...).

Ei, se ei edes koskenut tohon mieheen. Vaikka ajokin helvetin kovaa.

Ja sehän siis ajo ympyrää keulien. Superpientä ympyrää.

Joo, mun piti saada kuva mun kaupungista ylhäältäpäin. Ei tossa kyllä oo läheskään koko kaupunki, mutta kuitenki.

Muista päivistä mulla ei ole mitään muistikuvia. Ei oo hajuukaan, mitä oon tehny keskiviikkona, torstaina tai perjantaina päivällä. Enköhän mä jotain tehnyt, ainakin ollu hengissä jossen muuta. Tosi hämmentävää ja raivostuttavaa kun mä en muista mitään. :D Ehkä se oli sitä viikkoa, kun mä kävin kattomassa sen uuden Lumikki-leffan? Joka tapauksessa, se ei ollut mitenkään erityisen hyvä tai superloistava, mut ihan okei. (: Ainaki kerto Lumikin tarinan jotenki todentuntusemmin kun se Disneyn alkuperänen piirretty, vaikka se piirretty onkin yhä mun lemppari. :D

Mutta Reetta tuli siis sunnuntaina. Vaikka se vähän oliki muuttunut, tietty kun oli vuoden vanhempi kuin sillon kun vuosi sitten nähtiin, niin luonteeltaan se oli kuitenkin ihan sama vanha pieni Reettuli kuin ennenkin. Esim. 1: lentokentällä, kun se jonkun saattajatyypin kanssa tuli sinne missä saapuvia otetaan vastaan, mä juoksin sen luokse (ne kaks-kolme askelta... :D) ja aloin itkemään kun ei oltu nähty niin pitkään aikaan. Alkoko sekin itkemään? Turha toivo, se vaan tuhahti, taputti selkään kömpelösti ja käski lopettamaan nyyhkytyksen, kuulemma se oli noloa... )': Mutta sellanen se on aina ollut, sillonkin kun mä lähdin tänne se vaan sopersi jotain sängyn pohjalta ja käänsi kylkeä. :D

Reetalla oli täydellisen kaunis sää koko viikon täällä, mikä tarkotti myös sitä, että oli tukahduttavan kuumaa. Illallakin (... yöllä) vielä nukkumaanmennessä oli yhä liian kuuma. Aurinko paistoi, ja vaikka välillä tuulikin, niin tuuli oli lämmintä, ihan kuin hiustenkuivaajalla oisi puhaltanut. Tukalampaa oli kyllä Reetalla, joka sieltä ilmeisen kylmästä Suomesta tuli suoraan tähän paahtavaan helteeseen, johon mä olen vähän kerrallaan jo ehtinyt tottua. Ulkona varjossa oli kyllä ihana kävellä, kun lämmin ilma ympäröi kaikkialta. Mun mielestä siis. :D Mutta en silti ymmärrä, miten monet kulkee farkuissa täällä n. +38C lämpötiloissa...

Nomutta, mentiin siis hakee Reetta Genèven lentokentältä aamulla kymmenen jälkeen, ja sieltä me suunnattiin Mont Blancin juurella olevaan pieneen alppikylään nimeltä Chamonix-Mont Blanc. Siellä oli, luonnollisesti, aivan upeat maisemat. Me syötiin jossain pienessä ravintolassa siellä, kateltiin niitä maisemia, otettiin pari kuvaa, ja sit lähdettiin kotiin.

Maanantaina käytiin shoppailemassa ostoskeskuksessa, ei päästy edes puoleenväliin yhtä käytävää kun päätettiin että eiköhän tää riitä tältä päivältä, tarpeeksi vaatteita oli jo tarttunut mukaan siinä vaiheessa. Hups... :D
   Tiistaina käytiin maauimalassa, mutta raukkaparka-Reetta oli vielä ilmeisesti vähän kipeä sellaiseen, ja viivyttiin vaan joku 40 minuuttia siellä. ): Oisin halunnut rusketella itteäni, mutta jos kerta pikkusella oli paha olo niin parempihan se on vaan mennä kotiin.
   Keskiviikkona lähdettiin Reetan, Pierren ja momin kanssa vuoriston keskellä olevan järven rannalle. Siellä oli kanssa upean kaunista, mua harmittaa etten tajunnut ottaa sieltä kuvia yhtään. Mutta en mä ehtinyt, kun kävin pari kertaa uimassa ja poltin ihoani. :D Oikeesti, paloin koko kehosta nii että tuntu hyvin kun vaan makoilin sohvalla kattellen illalla futista. Mut se häipy parissa päivässä, eikä se näytä enää muulta kun rusketukselta, niin että eipä haittaa. Pelihän siis päättyi vasta rankkareilla, hehe oli hauskaa sitte kun se viimeinen, oisko ollu Fàbregasin rankkari meni sisään, tuntu et koko kaupunki ois huutanu riemusta samaan aikaan ! Mäki menin sit kattoo parvekkeelle et näkyykö mitään ihmeellistä, pari ohikulkijaa hymyili aurinkoisesti ja muutama vilkutti kun mä virnistelin siinä kaiteen yli. :D
   Torstaina lähettiin kaupungille shoppailemaan, mut siellä oli liian kuuma shoppailuun, tai sit Reetalla oli oikeesti paha olo, mutta me käytiin vaan kahessa kaupassa ennen kun tultiin kotiin. O:
   Perjantaina mentiin vielä shoppailemaan, vikan kerran, taas sinne ostoskeskukseen. Kyllä niitä vaatteita taas löytyi... Se sai olla viimenen kerta kun meen shoppailemaan pitkään aikaan, ja syksyllä on kyllä edessä työnhaku, tää on muuten ihan naurettavaa.
   Lauantai meni siinä, että pakattiin kaikki Reetan uudet ja vanhat vaatteet matkalaukkuun kolmasosan mun vaatteista kanssa, ja sitten pakkasin suurimman osan mun lopuista vaatteista pois toiseen matkalaukkuun, jätin vaan tässä viimeisen viikon aikana tarvittavat kamat pakkaamatta. Kaikki mun miljoona (ehkä 12-14?) kirjaa on siis pakattu, samoin levyt, liian monet vaatteet ja kengät. Ja silti tuntuu, että mulla on liikaa kamaa vielä pakattavana... Mä todella toivon, että ne mahtuu kaikki mun pienempään matkalaukkuun, joka on oikeasti tarkoitettu käsimatkatavaralaukuksi. Jos ei, niin toi suurempikin pääsee venyttelemään rajojaan.
   Reetta siis vietiin lentokentälle sitten sunnuntaina, mä toimin alaikäisen lentomatkustajan saattajana. Se oli jännää. :D Mut oudompaa oli se, että siellä lähtöportilla (boarding gate?) oli tietysti kauhea määrä suomalaisia, kuulin suomenkieltä useemmasta suunnasta kuin kymmeneen kuukauteen. Se oli erittäin outoa, mitenhän nopeesti mä sitten kotona totun siihen, että kuulen kaiken suomeksi. O:
   Tosiaan, kauheesti oli sunniteltu juttuja ja tekemistä, mutta ei me kauheasti mitään tehty. Mentalistin kakkostuottari sen sijaan tuli katsottua läpi... :D

Nyt kun mä oon täällä tällä enää viikon tavaramäärällä, tuntuu kun mä oisin lomalla. Mun huone on ihan persoonaton kun kaikki valokuvat, kortit ja muut on siivottu/pakattu pois. Mun vaatekaappi on tyhjä. Laatikostossa on vaan muutama vaate, pöydillä on ainoastaan huhtikuussa rannalta kerätyt simpukat, pari vihkoa, laskin (joo, se iso mikälie graafinen laskin mikä kuuluu jokaisen olarilaisen perustarvikkeisiin ja rakkauden kohteisiin<3 eivaa oikeesti AFS käski ottaa sen mukaan, en mä sitä muuten oisi ottanut :D tullut hyvään tarpeeseen, ainoo mitä mä oon sillä laskenut on perjantaina se, miten paljon mä oon velkaa vielä Reetalle, kun käytiin vähän ostamassa herkkuja sen rahoilla...), sanakirja ja pari kirjettä jotka vielä pitää laittaa postiin. Ja Mentalist-dvd. Tuntuu jotenki, emmätiiä, köyhältä. Enkä tarkota köyhää sillein rahallisessa tarkotuksessa, vaan ehkä tunneköyhältä, tai muistoköyhältä, tai en osaa selittää. Liian pelkistetyltä, ehkä se on parempi sana.

Se, että Reetta oli täällä, sai mut tajuumaan miten pulassa tuun olee Suomessa jonkun aikaa. Mun teki mieli käyttää koko aika ranskalaisia tai englannin kielisiä sanontoja tai lauseita, jotka on näppärämpiä, nopeempia tai osuvampia sillä toisella kielellä, mut ranskalaisia en voinut kun ei Reetta ymmärrä kuitekaan. Ruokapöydässä yksi päivä kysyin Reetalta ranskaksi, haluaako se jotain jälkkäriä, se oli tosi hämmentävää meille molemmille. Tai en tiiä Reetasta, se lähinnä suuttui sen jälkeen aina kun sanoin sille jotain ranskaksi. En mä ollut tajunnut, miten riippuvainen musta on tullut tähän kieleen täällä, kun Annukankin tullessa meille me taidettiin sitten ihan sujuvasti heittää suomenkielen keskelle ranskankielisiä sanoja sun muita. Miten outoa siitä tuleekaan sitten Suomessa, kun oikeesti kukaan ei ymmärrä mun ihan luonnollisia ja selkeitä ja siis itsestäänselviä sanontoja tai sanoja. Mitä muutakaan muka esim aamulla herättyä kysytään, kuin ça va? O:

Tänään on papan synttärit, mom leipoi jonkun juustokakun sille synttärikakuksi. Mä vielä koristelen sen jossain vaiheessa jotenki, kävin ettimässä lähikaupasta kynttilöitä mutten löytänyt. Muuten oon vaan kirjottanut tätä tekstiä ja valinnut kuvia, sekä ettinyt biisiä tohon otsikoksi. Supervaikee ja aikaa vievä tehtävä, jos haluu löytää fiiliksiin ees suunnilleen sopivan biisin.

Loppuviikolle mulla ei ole kovin suuria suunnitelmia. Huomenna koitan nähdä yhtä kaveria päivällä, illalla oon lastenhoitovuorossa. Keskiviikkona oon myös päivällä lastenvahtina, torstaina pidetään Helenellä läksiäiset. Perjantaina kai vaan pakkailen loputkin tavarat ja teen muuta kotiinlähtöpuuhaa, koska lauantaina aamulla ei enää ehdi. Miten musta tuntuu, että päivät karkaa ohi? O: Nyt täällä on myös huono sää, sataa vettä ja on kylmä (varmaan joku +20C :D), mom sanoi että Ranska itkee kun me lähdetään kotiin. :D Tää on nyt siis mun viimeinen blogipostaus täältä Ranskasta, viimeisen postauksen koko tähän blogiin kirjotan sitten kotona. Tosi outoa, juurihan mä vasta aloin tätä pitää tätä blogia, eli vastahan mä tänne tulin ! Musta on hauskaa koittaa kuvitella, miltä sitten kotiin tulo tuntuu, miten sekasin mä meinaan olla kaikesta vai tajuunko mä ees mitään. Tänne tullessa mä en ees ihan heti kunnolla tajunnut, että tuun viettämään koko vuoden täällä, nii mitenhän nopeesti mä sit tajuun että se vuosi on ohi tai sillein. Ainakaa vielä mun aivot ei suostu täysin uskomaan sitä. Tai mä tajuun kyllä, että oon menossa kotiin, mutta en sitä että kaikki muut jää tänne. Tai ihan sama, en tiiä että mitä en nyt tajuu. :D