Even if you cannot hear my voice I'll be right beside you, dear

Tuli tässä alkukuusta yhtäkkiä sellanen fiilis, että oon ollut hirveän kauan täällä. Että kaikki muut on muualla, ja että ne on ihan liian kaukana, ja että haluan halata kaikkia tärkeitä ja rakkaita. Nyt siis leikitään että halaan teitä, koska sen teen ainakin ajatukissani ! ♥ Jäljellä on vielä noin 122 päivää (tai 123 jos lasketaan se sunnuntai jollon tuun takas), eli joku kaksi viidesosaa. Tuntuu, että joulun jälkeen aika on mennyt supernopeasti O:

Viime viikonloppu oli mullistava. AFS Rhône-Alpes hajosi sunnuntaisen kokouksen seurauksena kahteen osaan vapaaehtoisten välisen draaman takia. Oikeesti, kun kuuntelin niitä juttuja niin oli kun oisin kattonut jotain jenkki-saippuasarjaa... Siis kun mom oli tän mun regionin siellä johtoportaassa (no en tiiä miten sanotaan) niin siltä kuulin kaikkia juttuja. Heh, en sano sen enempää niistä koska juu, mutta kuitenkin, voin vakuuttaa että oli huvittavaa kuunnella. :D

Samalla kun mom oli siellä kokouksessa, me käytiin papan, Pierren ja Alexandran kanssa moottoripyörämessuilla ! Ja eläintarhassa. Siellä messuilla oli just kivaa. Ennen sisäänkäyntiä oli sellai vanhojen kulkuneuvojen näyttely, siinä oli vanhoja moottoripyöriä ja pari autoakin. Sitten siellä sisällä oli hirveä määrä moottoripyöriä, ja tietty jokaista niistä piti kokeilla. No melkein jokaista lapsoset kokeilikin, niistä sai ihania kuvia :D Itsekin myönnän koittaneeni paria... Sitten siellä oli myös mönkijöitä, ne oli kanssa kivoja. Pierre kysy n. jokaisen kohalla että voidaanko ostaa se, en ymmärrä miten papalla riitti kärsivällisyyttä vastata rauhallisesti joka kerta, että ei me tarvita.

Sitten mp-messujen jälkeen mentiin tosiaan Lyonissa sijaitsevaan eläintarhaan, joka jostain käsittämättömästä syystä oli ilmainen. Se oli aika pieni, mutta siellä oli joka tapauksessa vaikka mitä eläimiä !

Kirahvit on jotenki aina ollu musta tosi kauniita O:

Tänään ei ollut koulua, koska liikkatunti oli peruttu ja koska TPEn palautuspäivä oli jo. Olin sitten "kattomassa" kun Pierre oli laskettelemassa. Se käy siis joka keskiviikko iltapäivällä laskettelemassa, ja papa menee sen kanssa, se on joku sellai harrastusjuttu missä on kauhee määrä muitakin lapsia, just sellasia 5-7vuotiaita. No, enhän mä niitä nähnyt koko iltapäivänä, mutta ei se haitannut ! Istuin siellä auringonpaisteessa rinnebaarin terassilla lukien äitin lähettämää Demiä, loistavasti kelpasi sekin. Ne pikkulapset ilmeisesti rakastu muhun siinä ajassa kun syötiin välipala ja ooteltiin että bussi saataisiin lähtövalmiiksi: ainakin mulla oli kummassakin käsipuolessa yksi tyttö kiskomassa viereensä istumaan, ja pari poikaa siinä lähistöllä tappelemassa huomiosta... Kiva että ees joku musta kiinnostuu, eiku XD Onneks olin luvannut mennä istumaan Pierren viereen, niin ei tarvinnut valita ketään niistä muista lapsista, en ois halunnut suosia ketään.